Blogissa hiljaiseloa...

Tätä postausta päivitetty/ muokattu. Blogissa ollut hiljaiseloa ja tullee olemaan tulevinakin vuosina, mutta ehkä tässä vielä joskus uudelleen aktivoidutaan ... 

"Jos hän olisi tosi ystävä..."

Eilisessä lehdessä ollut sarjakuva stimuloi molempia harmaita aivosolujani.

Ihan kiva, että Kalle Kehvelin kaveri kävi vankeja katsomassa. Vaan eipä hänestä tainnut olla tosiystäväksi - ei kyennyt vapauttamaan ystäviään, eikä liioin ollut jakanut heidän kohtaloaan.

Tätä lukiessani huomasin mielessäni taas vetäneeni linkin maan ja taivaan välille. Mieleeni tuli nimittäin tämän maailmankaikkeuden Luoja ja se, miten Hän osoittautui tosi ystäväksi.

Nimittäin, telkeydyttyämme itse synnin vankilaan, Hän täytti tarinan kumpaisenkin vangin toivomuksen. Ensinnäkin Hän tuli itse ihmiseksi jakamaan kipumme ja kohtalomme ja kärsi omissa nahoissaan täällä synnin vankilassa. Toiseksi Hän "järjesti meidät ulos täältä", päästämällä meidät synnin kahleista aitoon vapauteen.

Näin ymmärrän evankeliumin, ilosanoman: Jeesus itse murtautunut tuonne vankityrmäämme ja avannut meille tien ulos. Hän tahtoo kantaa meidät ulos tuosta tyrmästä. Jeesus-fobiamme ja kieltävä vastaus Hänelle on kuin roikkumista omin käsin kiinni noissa tyrmän kaltereissa, ettei Jumala vain saisi kannettua meitä vapauteen.

Siksi tahtoisinkin sanoa: päästä jo, hyvä ihminen irti niistä kaltereista! Suostu pelastettavaksi, sillä saat olla vapaa Kristuksessa.




Ps.
Viime aikoina on ollut yllin kyllin puuhaa, joka on pitänyt minut poissa väsäämästä lisää blogitekstejä. Ehkä sitä jollakin viiveellä palaillaan hieman aktiivisempaankin kirjoitteluun...

Abortti, omatunto ja vaihtoehto

Abortti eli raskaudenkeskeytys on rankka toimenpide. Se on sitä äidille, joka joutuu ratkaisuaan pohtimaan ja elämään päätöksensä kanssa lopun elämäänsä. Mielestäni vielä rankempi se on pienelle ihmisen taimelle, jonka elämä päätetään alkuunsa äitinsä kohtuun. Edelleen, etenkin tästä jälkimmäisestä syystä johtuen, abortti on rankka toimenpide myös monelle sellaiselle lääkärille tai hoitajalle, joka joutuu sen määräämiseen tai suorittamiseen osallistumaan.

Lääkärin perusarvoista ensimmäisenä mainitaan elämän kunnioittaminen, toisena ihmisyyden ja ihmisarvon tunnustaminen. Syystäkin moni kokee sisimmässään tässä ristiriitaa periaatteiden ja vallitsevan käytännön välillä.

Kimmoke tähän tekstiin oli eilen silmiini osunut uutinen, jossa Päivi Räsänen kiinnitti huomion tähän epäkohtaan. Hänen mielestään aborttilainsäädäntö suojaa lähinnä niiden vakaumusta, jotka katsovat ihmisen elämän alkavan vasta lapsen syntyessä. Se johtaa hänen mielestään siihen, että aborttiin kielteisesti suhtautuvat joutuvat syrjinnän kohteeksi vakaumuksensa vuoksi.

Maailman lääkäriliiton ja Suomen lääkäriliiton näkemys (1) on, että lääkärillä tulisi olla oikeus kieltäytyä raskaudenkeskeytysten suorittamisesta.

Yhdyn Räsäsen ryhdikkääseen kannanottoon, että lainsäädäntöä pitäisi muuttaa:
Lääkäreillä ja muulla terveydenhuollon henkilöstöllä tulisi olla lakiin perustuva oikeus toimia omantuntonsa ja vakaumuksensa mukaisesti suhteessa raskaudenkeskeytyksiin.


Iloitsin myös toisesta, tämän päivän lehdessä (2) olleesta uutisesta. Kuopion NNKY aloittaa huomenna kriisiraskauspuhelimen. Vastaava on toiminut Tampereella, josta kerrotaan, että uusia yhteydenottoja on tullut viikoittain ympäri Suomea. Naiset ovat halunneet keskustella, kuinka he tekisivät esimerkiksi yllätysraskautensa tai parisuhdeongelmiensa kanssa. Jotkut ovat saattaneet painiskella abortin tuomassa syyllisydessä, häpeässä ja jossittelussa vuosikausia. Keskustelut ovat luottamuksellisia, ja niitä on myös mahdollista niin halutessaan jatkaa kasvokkain.
-Jaamme tukea ja tietoa siitä, mitä raskauden kanssa voisi tehdä. Osoitamme vaihtoehtoja sille, kuinka elämä voisi sujua eteenpäin. Olisi hyvä, että liian kevyin perustein tehdyiltä aborteilta vältyttäisiin, sanoo Kuopion NNKY:n yhteyshenkilö Marja-Terttu Lietola.

Kriisiraskauspuhelin Kuopiossa palvelee seuraavasti:

• numerossa 044-576 6670
• ma-pe klo 17-21
• normaali puheluhinta
• vastaajaan, tai tekstiviestillä voi myös jättää soittopyynnön
  
• lisätietoa www.ituprojekti.net
  

1 Lääkärin etiikka, s.63
2 Savon Sanomat sunnuntainan 14.10.2007, s.A9

Islam ja Jeesuksen ristinkuolema

Johdanto täällä.

Jo ennenkuin olin ehtinyt tutustua itse tarkemmin Koraaniin, olin toki pohtinut tuttua kysymystä, mikä uskonto on oikea. Tällöin ehkä selkein todiste islamia vastaan oli Jeesuksen ristinkuolema. Kyseessä on sen luokan historiallinen tosiasia, jota en ole kuullut liberaaleimpienkaan raamattukriitikoiden kyseenalaistavan.

Ainoat, jotka tämän Jeesuksen teloituskuoleman kiistävät, ovat muslimit. Tämä vastustus kumpuaa Koraanin jakeista 4:156-158 :

He eivät uskoneet vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas.

Sinänsä muuten mielenkiintoista, että Koraanin mukaan Jeesus taitaa olla ainoa lähettiläs joka ei kuollut - jopa Muhammad kuoli. Mutta oikeasti: "eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä". C'mon!

Tämän islamilaisen selityksen heikkoutta kuvaa se monimuotoisuus, kenen arvuutellaan kuolleen ristillä. Joidenkin islamilaisten kirjoittajien mukaan se oli joku Jeesuksen opetuslapsista. Tabari lainaa ibn Ishaqia, sanoen että ristille vaihdettiin mies nimeltä Sargus tai Sergius. Erään toiseen muslimikirjoittajan, Baidawin mukaan kyseessä oli juutalainen nimeltä Titanus. Ath-Tha-'labi taas sanoo, että juutalaisen nimi olikin Fal Tayanus. Edelleen, Wahb ibn Munabbah opettaa että ristille vaihdettiin juutalainen rabbi nimeltä Ashyu. Toisista kuulostaa hieman epäreilulta vaihtaa Jeesuksen tilalle ristille viaton mies, ja sanovat kavaltaja-Juudaksen joutuneen ristille. Onpa myös lahko, jonka mukaan Jeesus vain pyörtyi ja myöhemmin hautaan laitettuna elvytettiin.

Jeesus oli papiston, kirjanoppineiden ja kansan joukossa sen verran tunnettu, että he tuskin olisivat tyytyneet siihen, että väärä mies kituu ristillä. Henkihieveriin ruoskitun teloitettavan riittävän tarkka vartiointikin lienee käynyt roomalaisilta ammattisotilailta sangen helposti. Ristin äärellä oli myös Jeesuksen ja opetuslasten seurassa kulkeneita naisia, mukaan lukien Jeesuksen äiti Maria. Siellä kävi myös opetuslapsi Johannes. Hän kertoo, että ristin alla käytiin keskustelu:

"Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa." (1)

Kohta tämän jälkeen Jeesus kuoli. Jälleen on syytä muistaa, että paitsi Jeesuksen läheisiä, paikalla oli myös roomalaisia ammattisotilaita, jotka kyllä tunnistivat kuoleman, ja osasivat varmistua siitä. Johannes jatkaa:

"Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte." (2)

Eivätkö hänen vainoojansa ja teloittajansa olisi huomanneet petosta? Ja ennenkaikkea eivätkö Johannes, Jeesukselle rakkain opetuslapsi ja vielä enemmän, Jeesuksen äiti Maria tunne Jeesusta - rakasta opettajaansa ja poikaansa - vaikka saavat tilaisuuden keskustella tämän kanssa?

Kaikenlisäksi täysin Raamatun ulkopuolisetkin lähteet raportoivat samaa. Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskolla:

"Päästäkseen [Rooman syttymissyyhyn liittyvästä, ks 15.39] huhusta eroon, Nero yritti vierittää syyn pois ja kidutti erästä lahkoa mitä hienostuneimmin tavoin. Tätä lahkoa vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja kansa kutsui heitä kristityiksi. Kristus, jonka mukaan heidät on nimetty, kärsi sen hirvittävimmän rangaistuksen Tiberiuksen hallintakauden aikaan erään prokuraattorimme, Pontius Pilatuksen käsissä." (3)

Historiallisten lähteiden yhtäpitävä todistus Jeesuksen kuolemasta on väistämättä ristiriidassa 600-luvulla kirjatun Muhammadin ilmoituksen kanssa. Koraani on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Vaikka Jeesuksen ylösnousemusta epäilisikin, hänen ristinkuolemansa on historiallinen fakta.





1 Joh.19:26-27
2 Joh. 19:33-35
3 Tacitus, Annaalit 15, 44 joka muuten jatkaa kuvailemalla kristittyjen vainoja:

"Kaikki jotka myönsivät syyllisyytensä [=tunnustivat uskovansa Kristukseen] vangittiin, ja suuret määrät tuomittiin, ei niinkään kaupungin sytyttämisestä, vaan vihasta ihmiskuntaa kohtaan. Kaikenlaista pilkkaa liitettiin heidän kuolemaansa. Heidät puettiin eläinten nahkoihin ja koirat repivät heidät kuoliaksi, tai heitä naulittiin risteille, tai tuomittiin liekkeihin ja poltettaviksi, valaisemaan iltoja kun päivänvalo oli väistynyt."

Miksi näin monia postauksia islamista?

Yksi tämän päivän suosituista uskomuksista on, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yksi ja sama. Väitetään, että kaikilla uskonnoilla on sama Jumala ja ne vain lähestyvät häntä hieman eri tavoin. Tätä uskonto-teemaa käsittelelin jo muinoin aikaisemminkin. Nämä postaukset ovat pureutumista tähän väitteeseen tarkemmin.

Kuluneen kesän aikana tulin lukeneeksi Koraanin sekä Jaakko Hämeen-Anttilan laatiman selitysteoksen sekä teoksen Johdatus Koraaniin. Näin islamin pyhän kirjan sisältö, historia ja taustat ovat tulleet jossain määrin tutuiksi.

Tämän johdosta sekä muslimien kanssa käymieni keskustelujen myötä olen tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että uskonnot eivät ole yksi ja sama. Ne opettavat Jumalasta perustavanlaatuisesti eri tavalla ja myös niiden perustukset ja perustelut ovat aivan erilaiset.

Mitä enemmän olen islamia tutkinut, sitä vähemmän uskottavalta tämä uskonto silmissäni näyttää. Islamin kristinuskoa vastaan nostamat perusteet ovat huteria ja usein jopa valheellisia. Vaikeita kysymyksiä seuraa vaikeneminen. Nämä kysymykset ovat lukemani ja käymieni keskustelujen myötä nyt pinnalla ja ajankohtaisia. Näitä kysymyksiä ja pohdiskeluja olen jakanut ja jakanen vastakin näissä islampostauksissa.

Tutkistelu jatkuu, ja milloin törmään johonkin asiaan josta on mielekästä kirjoittaa, lisään tänne materiaalia jos ehdin. Ehkä joskus tulevaisuudessa on epilogin ja yhteenvedon aika. Aion kuitenkin kirjoittaa muustakin, joten pelkkää islam-blogia tästä ei ole tulossa.

Myytti synnittömästä Muhammadista islamissa

Johdanto täällä.

Muslimien parissa on ymmärtääkseni levinnyt melko laajalle ajatus siitä, että Muhammad oli synnitön. Olen joskus koettanut kysyä heiltä mihin tämä ajatus perustuu, sillä Koraani ei käsittääkseni tätä opeta. Tämän näemme mm. seuraavista lainauksista:

40:55

Ole siis kärsivällinen, sillä Jumalan lupaus käy toteen. Pyydä syntejäsi anteeksi ja ylistä Herrasi kunniaa aamuin ja illoin.

47:19

Tiedä, ettei ole muuta jumalaa kuin yksi Jumala, ja pyydä anteeksi niin omia syntejäsi kuin uskovien miesten ja naistenkin syntejä. Kyllä Jumala tietää, missä te kuljette ja missä pidätte majaanne.

48:1-3

Me olemme antaneet sinulle selvän voiton, jotta tietäisit, että Jumala antaa sinulle sinun aiemmat ja myöhemmät syntisi anteeksi ja tekee armonsa sinua kohtaan täydelliseksi. Hän johdattaa sinut oikealle tielle ja antaa sinulle mahtavan avun.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan (Johdatus Koraaniin, s.63) sunnalainen teoria Muhammadin synnittömyydestä kehittyi vasta 900-luvulla.

Niin - olen tosiaan kysynyt mihin Muhammadin synnittömyys perustuu, ja miten se suhtautuu ylläoleviin Koraanin jakeisiin (tai esim. näihin väläyksiin perimätiedosta). Toistaiseksi en ole saanut vastausta.

Näyttää siltä, että kyseessä on jälleen yksi myytti.

Suunta

Elämä on matka. Määränpäästä on monia mielipiteitä, mutta eipä käyne kiistäminen, että matkalla ollaan.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mihin suuntaan matkaansa tekee, eikä vain mennä virran mukana.

Mihin uskon? Millaiset ovat arvoni?
Elänkö näiden arvojeni mukaan?
Olenko ymmärtänyt, että olen ainutlaatuinen ihminen, jolla on yksi ainoa, ainutlaatuinen elämä?

Muistanko, että ympärilläni olevat ihmiset ovat yhtä lailla ainutlaatuisia ja arvokkaita?
Ymmärränkö, että ratkaisuni vaikuttavat heidänkin elämäänsä?

Vastuu. Olet jo iso. Sinulla on vastuu valinnoistasi. Kanna se.

Monella, monella on suunta hukassa. Kartta pölyttyy, kompassineula pyörii. Elämän tärkein asia ei ole se minkä pitäisi olla.

Nou hätä. Joka etsii, se myös saa suunnan löytää.

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.