Profeetan pimeä puoli

Johdanto täällä.

Niinkuin johdannossa sanon, haluan kunnioittaa muslimeja ja heidän vakaumustaan huolimatta siitä, etten itse jaa heidän vakaumustaan ja ettei se mielestäni ole niin hyvin perusteltu, kuin kristinusko. Kun nyt otan puheeksi Muhammadin, haluan korostaa, ettei tarkoitukseni ole loukata muslimeja tai mustamaalata Muhammadia. Perinteiseen näkemykseen voi tutustua esimerkiksi wikipediassa ja varauksetta islamilaiseen näkemykseen esim. islamoppaan sivuilla.

Nämä eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Mekan köyhien profeetasta tuli myöhemmin valtiomies ja sotapäällikkö (1). Esitän tässä kolme sellaista tapausta, joita ei tavallisesti - kenties poliittisen korrektiuden vuoksi - oteta usein esille. Nojaan tässä islamilaisiin lähteisiin. Suomennokset ovat omiani englanninkielestä.

Ensimmäinen tapaus: rangaistus paimenen taposta ja kamelivarkaudesta kiittämättömille. Tästä raportoi luotettavimpana pidetty perimätiedon kerääjä, Buhkari (2)

Kahdeksan miehen ryhmä ‘Ukilin heimosta tuli Profeetan luokse ja sitten he huomasivat, ettei Medinan ilmanala ollut heille sopiva. Niinpä he sanoivat: ”Oi Allahin Lähettiläs! Anna meille hieman maitoa.” Allahin Lähettiläs sanoi, ”Ehdottaisin, että menette kamelilauman yhteyteen.” Niin he menivät ja joivat kamelien maitoa ja virtsaa (lääkkeeksi) kunnes tulivat terveiksi ja lihaviksi. Sitten he tappoivat paimenen ja ratsastivat pois kamelien kanssa, ja heistä tuli epäuskoisia oltuaan ensin muslimeita. Kun Profeetta kuuli tästä avunhuutajalta, hän lähetti miehiänsä ajamaan heitä takaa ja ennen kuin aurinko nousi korkealle, heidät tuotiin hänelle, ja hän leikkautti heidän kätensä ja jalkansa irti. Sitten hän käski kuumentaa naulat ja puhkaista niillä heidän silmänsä, ja heidät jätettiin Harraan (kiviseen maahan Medinassa). He pyysivät vettä, ja kukaan ei antanut heille vettä kunnes he olivat kuolleet.

Tätä olen kuullut muslimien selittävän, että pahat rikolliset saivat vain ansionsa mukaan. Kyllä minunkin oikeustajuni ymmärtää tässä tappajavarkaiden rankaisemisen ja jopa kuolemanrangaistuksen, mutta voinee miettiä, mentiinkö tässä hiukan liian pitkälle? He todellakin saavat rangaistuksen:

• Kädet ja
• jalat leikattiin irti (tähän asti on vielä suuran 5:33-40 mukaista: "tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta")
• Naulat kuumennettiin, niillä sörkittiin silmiä ja
• heidät jätettiin erämaahan nääntymään tuskissaan janoon.
  

Toinen tapaus: Naispuolisten sotavankien raiskauksen hyväksyntä. Tästä raportoi mm. toinen luotettu perimätiedon kerääjä Muslim (3)

Oi Abu Sa’id, kuulitko Allahin Lähettilään ottavan kantaa keskeytettyyn yhdyntään? Hän sanoi: ”Kyllä” ja lisäsi: ”Menimme Allahin Lähettilään kanssa tutkimusmatkalle Bi’l-Mustaliq’iin ja otimme vangeiksi useita erinomaisia arabinaisia; ja me halusimme heitä, sillä kärsimme vaimojemme poissaolosta, (mutta samanaikaisesti) halusimme saada myös lunnaat heistä. Niinpä päätimme harrastaa heidän kanssaan keskeytettyä yhdyntää. Mutta sanoimme: Me toimimme tällä tavoin vaikka Allahin Lähettiläs on keskuudessamme; miksi emme kysyisi häneltä? Niinpä kysyimme Allahin Lähettiläältä, ja hän sanoi: Ei haittaa, vaikka ette tekisikään niin, sillä jokainen sielu, jonka on määrä syntyä Ylösnousemuksen päivään mennessä, tulee kyllä syntymään.”

Muhammadin joukot siis saivat sotasaaliiksi naisia, ja pohdiskelivat keskeytetyn yhdynnän harjoittamista heidän kanssaan. Sen sijasta, että Muhammad olisi puuttunut näiden avuttomien, haavoittuvassa tilassa miesten armoilla olevien naisten tilanteeseen, hän jää pohdiskelemaan keskeytettyä yhdyntää ja esittää kannanottonsa sielujen olemassaolosta. Eikö tässä olisi ollut jotain tärkeämpääkin sanottavaa?

Kolmas tapaus: juutalaisen Kinanan kidutus aarteen vuoksi. Tämän on tallettanut varhaisin (jopa ennen haditheja) Muhammadin elämänkerran kirjoittaja Ibn Ishaq kirjaansa "Sirat Rasulallah" - "Allahin Profeetan elämä". (4)

“Kinana al-Rabi, jonka huostassa olivat Banu Nadirin kalleudet, tuotiin Lähettilään (=Muhammad) eteen, joka kysyi häneltä siitä. Hän kielsi tietävänsä, missä kalleudet olivat. Eräs juutalainen tuli/tuotiin Lähettilään luokse ja sanoi, että hän oli nähnyt Kinanan käyvän joka aamu aikaisin erään raunion luona. Kun Lähettiläs sanoin Kinanalle: ”Tiedätkö, että jos saamme selville, että se on sinulla, minä tapan sinut?” Hän sanoi: ”Kyllä”. Lähettiläs antoi käskyn, että raunioita oli kaivettava, ja osa kalleuksista löytyikin. Kun hän kysyi häneltä lopuista kalleuksista, hän kieltäytyi tuomasta niitä esiin. Niin Lähettiläs antoi käskyn al-Zubayr Al-Awwamille: ”Kiduta häntä kunnes saat puristettua häneltä sen mitä hänellä on.” Niin hän sytytti tulen piikivellä ja teräksellä hänen rintansa päälle kunnes hän oli lähes kuollut. Sitten Lähettiläs toimitti hänet Muhammad b. Masmalalle ja hän löi hänen päänsä irti, kostoksi veljensä Mahmudin puolesta.”

Muhammad käskemässä: "Torture him until you extract what he has." Mitäpä siihen voi sanoa lisää.


Kaikki kolme esimerkkiäni ovat islamilaisista lähteistä. Näistä kuitenkin yleisesti vaietaan melko täysin. Suurin osa muslimeista pitää Muhammadia synnittömänä.

Itse en voi välttyä Muhammadin ja Jeesuksen vertaamiselta. Uskon kyllä Muhammadiin historiallisena henkilönä. Hän oli epäilemättä karismaattinen mies, jolla oli uskonnollinen sanoma arabeille. Lopulta hänestä tuli menestynyt valtiomies ja sotapäällikkö hyveineen ja vikoineen. Tiedämme, millainen Jeesus oli luotettavimpien ja varhaisimpien hänestä kertovien dokumenttien mukaan. Kun vertaa hänen oppiaan ja elämäänsä Muhammadin oppiin ja elämään, kontrasti on suuri. Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka kiistämättömän ainutlaatuinen tyyppi Jeesus oli. Häneen todella kannattaa tutustua.





1 Jaakko Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, s.58
2 Bukhari Vol 4, Book 52, Num 261
3 Muslim Book 008, Num 3371. Vastaavasta kertoo myös moni muu hadith kuten Bukharin Vol 7, Book 62, Num 137

4 Ibn Ishaqin kirjan "Sirat Rasulallahin" englanninkielinen käännös: A. Guillaume "The Life of Muhammad" Oxford Press Karachi 1955, s. 515. (lähde)