Pakenetko?

Olet tuntenut Kaikkivaltiaan viitanliepeen lempeän kosketuksen. Olet nähnyt Hänen enkelinsä iskevän sinulle silmää. Syvissä vesissä olet aavistanut ne käsivarret, jotka sinua kannattavat (1). Ja nyt, nytkö tahdot kieltää, paeta ja juosta karkuun? Mitä oikein ajattelet?

Pakomatkallasi puet kunnian viittaa fiiliksille, metkoille sattumille ja sisäiselle voimallesi, joka auttoi jaksamaan. Tahdot uskoa niin... tahdot uskoa, ettei Häntä ole, ettei Häntä kiinnosta... sinä. Yrität kovasti, välillä melkein onnistutkin, mutta epäilet silti. Olet nähnyt liikaa.

Nyt pelkäät. Pelkäät, koska oikein aavistat: kannoillasi on Kaikkivaltias (2). Ennen karkumatkaasi olet ollut Hänen. Hän haluaa sinut takaisin.

Mitä oikein kuvittelet? Luulitko todella pääseväsi karkuun? Minne voit mennä, missä Hän ei sinua näkisi? Minne piiloutuisit, mistä Hän ei sinua löytäisi (3)? Joona yritti, mutta ei päässyt pakoon (4).

Sinun saalistajasi on täydellinen hyvyys ja rakkaus (5). Se kai sinua hirvittääkin - kirkkaassa valossahan näkyvä oma lika inhottaa. Hyvä Paimen kuitenkin haluaa sinut juuri tuollaisena - hän haluaa hoitaa ja pestä (6).

Joko ymmärrät miltä näytät? Olet resuinen pakeneva lammas, joka puokkoilee Paimentaan karkuun kohti louhikkoa ja suden suuta. Ehkä oletkin jo pudonnut rotkoon ja olet pulassa, josta et yksin selviä (7).

Lopeta jo pakomatkasi. Pysähdy. Anna Paimenen taas löytää sinut, nostaa sinut hartioilleen, hoitaa ja pestä. Sinä, työn ja kuormien, pakomatkasikin uuvuttama - Hänen luonaan saat levätä (8).

Et voi hävitä mitään. Voit voittaa kaiken.



1: 5.Moos.33:27
2: Jaak.4:5
3: Ps.139:7-13
4: Joona
5: 1.Joh.4:16
6: Hes.34:11-13
7: Matt.18:12-14
8: Matt.11:28-30

Uskontokeskustelua yleisönosastolla

Savon Sanomien yleisönosastolla on jonkun aikaa käyty uskontokeskustelua. Pekka Ryhäsen sivuilla on tästä yhteenvetoa, joskin siitä puuttuu muutama viimeisin puheenvuoro. Keskusteluun on melko aktiivisesti osallistunut oululainen käsitetutkija, FT Yrjö Mikkonen, joka on aiemmissa viesteissään tunnustautunut baha'i -uskonnon kannattajaksi. Kirjoituksessaan 29.7.2007 hän kirjoitti mm. "Raamatussa ei löydy tekstiä kolminaisuusopista. Se luotiin kristinuskon teologiassa Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen mystisen suhteen yksinkertaistamiseksi." Myöhemmin hän jatkaa: "Kolminaisuusoppi jakoi alkukristillisyyden kirkkokunniksi, ja kun Koraani yritti palauttaa alkuperäisen ykseysopin, islam hylättiin harhaoppina."

Vaikka hän kirjoituksessaan käsitteli muitakin asioita, katsoin näiden kohtien olevan sen verran selkeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, että kirjoitin vastineen. Vastineeni julkaistiin 5.8.2007.

Kolminaisuusoppi on raamatullinen

Käsitetutkija Yrjö Mikkosen puheenvuoro (SS 29.7.07) uskontokeskusteluun esittää kolminaisuusopin Raamatulle vieraana asiana. Raamatusta löytyy kohtia, jotka voivat saada ajattelemaan näin. DaVinci-koodimaiset spekuloinnit kristinuskon varhaisvaiheista ovat myös epäilemättä kiehtovia. Raamattua lukeva joutuu kuitenkin huomaamaan, että vaikka sanaa kolminaisuusoppi ei Raamatusta löydy, itse oppi sieltä kuitenkin löytyy. Suotakoon nyt maallikon jakaa viisaille muutama löytönsä.

Vanhassa testamentissa katsotaan vielä ikään kuin usvan läpi. Kuitenkin jo aivan alussa Jumalan Henki liikkui vetten päällä, kun Jumala teki luomistekonsa sanallaan. Profeetta Jesaja ennusti messias-lapsesta luku 9: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.” Edelleen Sakarja luvussa 12 kirjoittaa Jerusalemin asukkaiden katsovan Jahveen, jonka ovat lävistäneet. Häntä surraan kuin ainoaa poikaa ja valitetaan kuin esikoista.

Uuden testamentin myötä ymmärrämme selvemmin. Psalmi 102:n jakeet 26-28 puhuvat Jumalasta ja hänen luomisteoistaan. Heprealaiskirjeen kirjoittajan (1:10-12) mukaan nämä puhuvat kuitenkin Pojasta. Jeesuksen kerrotaan hyväksyneen epäilevän Tuomaksen uskontunnustuksen: ”Minun Herrani ja Jumalani” Joh.20:28. Tätä samaa julistavat Jeesuksen sanat itsensä ja Isän suhteesta Matt.11:27. Suoraa puhetta Jeesuksen jumaluudesta ovat myös mm. 1.Joh.5:20 ja Room.9:5. Hänen mukaansa häntä tulee myös kunnioittaa niin kuin Isää Joh.5:23.

Alkukristityt käsittivät myös Pyhän Hengen persoonaksi. Hän kerrotaan puhuneen omissa nimissään mm. "Erottakaa minulle Saul ja Barnabas siihen työhön..." Ap.t.13:2. 2.Kor.3:17 opettaa meille, että Herra on Henki. Kovin helposti myös unohdetaan alkukirkon uskontunnustus: Jeesus on Herra. Uusi testamentti viljelee yhtä ja samaa herra-sanaa ”kyrios” estoitta sekä Isästä että Jeesuksesta.

Kuitenkin Raamattu pysyy johdonmukaisena: Jumala on yksi (Room.3:30, 1.Kor.8:6, Gal. 3:20, Ef. 4:6, 1.Tim. 2:5, Jaak. 2:19). Jeesus itse käski kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mikä myös ilmaisee ykseyden kauniisti Matt.28:19.

Tällainen Jeesus-kuva ei kuitenkaan sovi islamiin tai Baha’i-uskoon, eikä oikein sivistyneille perusvirtasillekaan. Uudelleen tulkinnalle on kova tarve, mutta se historian Jeesus, josta varhaisimmat dokumentit todistavat pistää napakasti kampoihin kaikille, jotka haluavat pitää häntä vain suurena profeettana tai sympaattisena humanistimarttyyrina.