Raamattu ja kolminaisuusoppi

Johan pomppas. Mistäs tälläinen postaus?

Olen tahollani keskustellut Jehovantodistajien ja toisaalta muslimien kanssa, joille - samoin kuin mormoneille - kolminaisuus on paitsi kummastus, myös kauhistus. Onhan se kummallista, mutta ... elämä on ;) . Kun puhutaan Jumalasta, on ihan normaalia asiat menevät käsityskykymme yli. Ei pelkästään kolminaisuus. Kuka kykenee järjellä selittämään kuinka Jumala (tai ateisti vastavaasti: maailmankaikkeus) on voinut olla ikuisesti olemassa (tai syntyä itsekseen ilman syytä)?

Kun tarkemmin tutkii, selkeät perusteet kolminaisuusopille Raamatussa on. Sikäli nämä mainitut ryhmät kaikki voivat jollain tavoin ymmärtää Raamattuun perustuvia argumentteja. Joten niihin lyhyesti käsiksi.

On näitä selkeitä uuden testamentin kohtia. Jeesus, Jumalan Sana on Jumala Joh.1. Kristus, ylistetty Jumala iankaikkisesti Room.9:5 Jeesus Kristus on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä 1.Joh.5:20 . On Tuomaksen uskontunnustus: "Minun Herrani ja Jumalani", johon Jeesuksen hyväksyvä vastaus Joh.20:28,29.

Vanha testamenttikin tietää mitä on tulossa. Jouluna usein luettu kohta kertoo, että seimen lapsi on Väkevä Jumala! "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." Jes.9:6 . Sak.12:10 Herramme, Jahve, kertoo kuinka Jerusalemissa ihmiset "katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet".

Eikä tässä vielä suinkaan kaikki. Lisää näköaloja avautuu, kun verrataan VT:a ja UT:a. Ken haluaa, lukaiskoon Psalmin 102 erityisesti jakeet 25-27. Kenestä puhutaan? Eikö Luojasta, Kaikkivaltiaasta Jumalasta?

Kuitenkin Hepr.1:10-12 lainaa näitä samoja jakeita, ja kertoo, että ne puhuvatkin Pojasta. Myös Hepr.1:8,9 puhuvat Pojasta - nyt lainaten Psalmia 45. Ja niinkuin aikaisemmin jo oli jo esillä, Jeesus on Jumalan Sana, ja Sanan välityksellä luotiin kaikki Joh.1:3 . Alussahan (1.Moos.1) Jumalan Henki liikkui vetten päällä, ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus... Myös Kol.1:16 sanoo, että kaikki on luotu Jeesuksessa, hänen kauttansa ja häneen.

Myös Pyhä Henki on persoona. Hän puhuu itse, ja sanoo mm. "Erottakaa minulle Saul ja Barnabas siihen työhön..." Ap.t.13:2 2.Kor.3:17 opettaa meille, että Herra on Henki. Jeesus itse käski kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mikä myös ilmaisee yhteyden kauniisti Matt.28:19 .

Kuitenkin: Jumala on yksi, ks. mm. Room.3:30 , 1.Kor.8:6 , Gal. 3:20, Ef. 4:6, 1. Tim. 2:5 ja Jaak. 2:19.

Uskon ihmeelliseen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä meille näin. En väitä kaikkea ymmärtäväni, mutta siitä olen saanut vakuuttua, että kolminaisuusoppi on Raamatun opetus. Miksi todistellaan, että 1+1+1=3, kun 1x1x1=1? Tai ääretön + ääretön + ääretön = ääretön (eikä kolme ääretöntä).

Kiinnostuneet voivat lukaista asiasta myös Robin Vogslandin kirjoittaman kirjan.

Juhannus

Hyvää Juhannusta 2007!

Uskonnoista

Mikä uskonto on oikea? Luulen, että lähes kaikki ovat tätä kysymystä joskus pohtineet. Moni päätyy siihen, että kaikki uskonnot ovat väärässä - ei mitään Jumalaa ole. Suosittu on myös ajatus, että kaikki uskonnot ovat yhtä oikeassa tai ainakin ovat pohjimmiltaan saman asian eri puolia ja vievät samaan paikkaan. Monelle kysymyksellä ei lopulta ole suurta merkitystä, ja tällainen ihminen päätynee useimmiten elelemään sen kulttuurin ja uskonnon piirissä, jonka "valtapiirissä" sattuu asumaan. Eräät taas elävät jokseenkin vilpittömästi uskoen siihen, mihin heidät on kasvatettu uskomaan.



Mutta sitten on niitä, heitä ja meitä, jotka kysyvät: entä jos on olemassa oikea uskonto ja vääriä uskontoja, ja minä olen sattunut syntymään ja kasvamaan väärän uskonnon piirissä? Mikä lääkkeeksi?



Ajattelen, että silloin pitää uskaltaa ottaa riski. Uskaltaa tarkastella ensinnäkin omaa uskontoaan kriittisesti, mutta samalla reilusti ja rehellisesti. Tutustua siihen, mitä uskonto todella opettaa ja miksi, eikä tyytyä pelkästään suosittujen ja usein maallistuneiden "kirkonmiesten ja -naisten" tarjoamiin vastauksiin. Kun on rehellisesti arvioinut kuinka vihreää ruoho on omalla pihamaalla, on mielestäni paremmat edellytykset kurkistaa aidan toiselle puolelle ja pohtia, onko ruoho siellä sittenkin vihreämpää.



Tätä riskiä ottaessani olen myös rukoillut: "Sinä Korkein, Todellinen, hyvä Jumala; jos olet olemassa ja välität ja kuulet tällaista maan matosta, niin ole minulle armollinen ja johdata minut tuntemaan sinut sellaisena kuin todella olet, palvelemaan sinua niin kuin haluat sinua palveltavan, ja kulkemaan sitä tietä, jota haluat minun kulkevan".



Tämänkaltainen rukous on mielestäni turvallinen ja itse asiassa se löytyy ainakin niin juutalaisten, kristittyjen kuin muslimienkin pyhästä kirjasta. Daavidin psalmi 139 päättyy: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle". Koraanin ensimmäisen suuran loppu kuuluu: "Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät."



Tämän kirjoittaja on tähän asti ohjattu kulkemaan klassisen kristinuskon mukaista Jeesus-tietä. Matkan varrella tällä kulkijalla on ollut tilaisuus vaihtaa ajatuksia mm. ateistien, satanistien, toisten kristittyjen, muslimien, Jehovantodistajien, mormonien, sikhien ja teosofien kanssa. Toivon ja uskon, että näitä tilaisuuksia tulee jatkossa lisääkin. Näistä etenkin Jehovantodistajien oppiin ja islamiin olen tutustunut jossain määrin syvemminkin. Näistä kirjoittanen jatkossa lisää.



Minun uskoni ei riitä uskomaan jumalattomaan maailmankaikkeuteen. Jumala on, siitä olen vakuuttunut. Kristinusko on tähän asti kestänyt kriittisetkin kysymykset. Sitä suosittelen.

Jos olet eri mieltä, kommentoi toki.

Olemassaolosta

Aika ajoin ajatukseni eksyvät pikavauhtia raapaisemaan kovin syvällisiä aiheita. Tämä kyseinen ajatuskulku toistuu melko samanlaisena. Äsken niin kävi suihkussa. Yritänpä seuraavaksi lyhykäisesti hahmotella tätä ajatuskulkua.

Yleensä tavalla tai toisella päädyn aluksi pohtimaan, että onkohan se Jumala vai eikö ole. Tästä ajatukseni rientää universumin alkuun - miten kaikki on saanut syntynsä? Äärettömän tiheä ainekeskittymä, singulariteetti, sen laajeneminen, alkuräjähdys ja ajan alkaminen - siitäkö kaikki alkoi? Vaan mistä syntyi tuo "alkumöykky" joka sitten päätti räjähtää? Tai, kuinka se on voinut olla olemassa ikuisesti?

Menikö se sittenkin niin, että alussa Jumala loi... alkuräjähdyksen kautta tai jotenkin muuten? Tämä selittäisi mistä universumi olisi voinut saada alkunsa. Ajatuskulkuni kiirehtii kuitenkin kysymään mistä Jumala putkahti, tai kuinka Hän on voinut olla ikuisesti olemassa?

Selittämätön maailmankaikkeus, selittämätön Jumala - valitse niistä! tuumin, kun jo ehdin mielessäni kysymään miksi ylipäätään on mitään? Se, ettei olisi, olisi jollain tapaa loogisinta. Kun nyt kuitenkin tässä olen ja näitä mietin, jotain on .

Tässä vaiheessa pääni ja ajatukseni menee umpisolmuun.

Kunhan siitä tokenen, etenen oivaltamaan, että tässä maailmankaikkeudessa on jotain perin kummallista ja ihmeellistä. Jo olemassaolo todistaa sen.

Jokin sisälläni tuntuu hymyilevän, lymyilevänkin? Täällä taas, saman ajatusketjun päässä. Palaan siihen mistä lähdin.

Kyllä, kyllä Jumala on. Siihen päädyn, ja kiitän Häntä siitä.