Islam ja Jeesuksen ristinkuolema

Johdanto täällä.

Jo ennenkuin olin ehtinyt tutustua itse tarkemmin Koraaniin, olin toki pohtinut tuttua kysymystä, mikä uskonto on oikea. Tällöin ehkä selkein todiste islamia vastaan oli Jeesuksen ristinkuolema. Kyseessä on sen luokan historiallinen tosiasia, jota en ole kuullut liberaaleimpienkaan raamattukriitikoiden kyseenalaistavan.

Ainoat, jotka tämän Jeesuksen teloituskuoleman kiistävät, ovat muslimit. Tämä vastustus kumpuaa Koraanin jakeista 4:156-158 :

He eivät uskoneet vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas.

Sinänsä muuten mielenkiintoista, että Koraanin mukaan Jeesus taitaa olla ainoa lähettiläs joka ei kuollut - jopa Muhammad kuoli. Mutta oikeasti: "eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä". C'mon!

Tämän islamilaisen selityksen heikkoutta kuvaa se monimuotoisuus, kenen arvuutellaan kuolleen ristillä. Joidenkin islamilaisten kirjoittajien mukaan se oli joku Jeesuksen opetuslapsista. Tabari lainaa ibn Ishaqia, sanoen että ristille vaihdettiin mies nimeltä Sargus tai Sergius. Erään toiseen muslimikirjoittajan, Baidawin mukaan kyseessä oli juutalainen nimeltä Titanus. Ath-Tha-'labi taas sanoo, että juutalaisen nimi olikin Fal Tayanus. Edelleen, Wahb ibn Munabbah opettaa että ristille vaihdettiin juutalainen rabbi nimeltä Ashyu. Toisista kuulostaa hieman epäreilulta vaihtaa Jeesuksen tilalle ristille viaton mies, ja sanovat kavaltaja-Juudaksen joutuneen ristille. Onpa myös lahko, jonka mukaan Jeesus vain pyörtyi ja myöhemmin hautaan laitettuna elvytettiin.

Jeesus oli papiston, kirjanoppineiden ja kansan joukossa sen verran tunnettu, että he tuskin olisivat tyytyneet siihen, että väärä mies kituu ristillä. Henkihieveriin ruoskitun teloitettavan riittävän tarkka vartiointikin lienee käynyt roomalaisilta ammattisotilailta sangen helposti. Ristin äärellä oli myös Jeesuksen ja opetuslasten seurassa kulkeneita naisia, mukaan lukien Jeesuksen äiti Maria. Siellä kävi myös opetuslapsi Johannes. Hän kertoo, että ristin alla käytiin keskustelu:

"Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa." (1)

Kohta tämän jälkeen Jeesus kuoli. Jälleen on syytä muistaa, että paitsi Jeesuksen läheisiä, paikalla oli myös roomalaisia ammattisotilaita, jotka kyllä tunnistivat kuoleman, ja osasivat varmistua siitä. Johannes jatkaa:

"Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte." (2)

Eivätkö hänen vainoojansa ja teloittajansa olisi huomanneet petosta? Ja ennenkaikkea eivätkö Johannes, Jeesukselle rakkain opetuslapsi ja vielä enemmän, Jeesuksen äiti Maria tunne Jeesusta - rakasta opettajaansa ja poikaansa - vaikka saavat tilaisuuden keskustella tämän kanssa?

Kaikenlisäksi täysin Raamatun ulkopuolisetkin lähteet raportoivat samaa. Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskolla:

"Päästäkseen [Rooman syttymissyyhyn liittyvästä, ks 15.39] huhusta eroon, Nero yritti vierittää syyn pois ja kidutti erästä lahkoa mitä hienostuneimmin tavoin. Tätä lahkoa vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja kansa kutsui heitä kristityiksi. Kristus, jonka mukaan heidät on nimetty, kärsi sen hirvittävimmän rangaistuksen Tiberiuksen hallintakauden aikaan erään prokuraattorimme, Pontius Pilatuksen käsissä." (3)

Historiallisten lähteiden yhtäpitävä todistus Jeesuksen kuolemasta on väistämättä ristiriidassa 600-luvulla kirjatun Muhammadin ilmoituksen kanssa. Koraani on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Vaikka Jeesuksen ylösnousemusta epäilisikin, hänen ristinkuolemansa on historiallinen fakta.





1 Joh.19:26-27
2 Joh. 19:33-35
3 Tacitus, Annaalit 15, 44 joka muuten jatkaa kuvailemalla kristittyjen vainoja:

"Kaikki jotka myönsivät syyllisyytensä [=tunnustivat uskovansa Kristukseen] vangittiin, ja suuret määrät tuomittiin, ei niinkään kaupungin sytyttämisestä, vaan vihasta ihmiskuntaa kohtaan. Kaikenlaista pilkkaa liitettiin heidän kuolemaansa. Heidät puettiin eläinten nahkoihin ja koirat repivät heidät kuoliaksi, tai heitä naulittiin risteille, tai tuomittiin liekkeihin ja poltettaviksi, valaisemaan iltoja kun päivänvalo oli väistynyt."

Miksi näin monia postauksia islamista?

Yksi tämän päivän suosituista uskomuksista on, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yksi ja sama. Väitetään, että kaikilla uskonnoilla on sama Jumala ja ne vain lähestyvät häntä hieman eri tavoin. Tätä uskonto-teemaa käsittelelin jo muinoin aikaisemminkin. Nämä postaukset ovat pureutumista tähän väitteeseen tarkemmin.

Kuluneen kesän aikana tulin lukeneeksi Koraanin sekä Jaakko Hämeen-Anttilan laatiman selitysteoksen sekä teoksen Johdatus Koraaniin. Näin islamin pyhän kirjan sisältö, historia ja taustat ovat tulleet jossain määrin tutuiksi.

Tämän johdosta sekä muslimien kanssa käymieni keskustelujen myötä olen tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että uskonnot eivät ole yksi ja sama. Ne opettavat Jumalasta perustavanlaatuisesti eri tavalla ja myös niiden perustukset ja perustelut ovat aivan erilaiset.

Mitä enemmän olen islamia tutkinut, sitä vähemmän uskottavalta tämä uskonto silmissäni näyttää. Islamin kristinuskoa vastaan nostamat perusteet ovat huteria ja usein jopa valheellisia. Vaikeita kysymyksiä seuraa vaikeneminen. Nämä kysymykset ovat lukemani ja käymieni keskustelujen myötä nyt pinnalla ja ajankohtaisia. Näitä kysymyksiä ja pohdiskeluja olen jakanut ja jakanen vastakin näissä islampostauksissa.

Tutkistelu jatkuu, ja milloin törmään johonkin asiaan josta on mielekästä kirjoittaa, lisään tänne materiaalia jos ehdin. Ehkä joskus tulevaisuudessa on epilogin ja yhteenvedon aika. Aion kuitenkin kirjoittaa muustakin, joten pelkkää islam-blogia tästä ei ole tulossa.

Myytti synnittömästä Muhammadista islamissa

Johdanto täällä.

Muslimien parissa on ymmärtääkseni levinnyt melko laajalle ajatus siitä, että Muhammad oli synnitön. Olen joskus koettanut kysyä heiltä mihin tämä ajatus perustuu, sillä Koraani ei käsittääkseni tätä opeta. Tämän näemme mm. seuraavista lainauksista:

40:55

Ole siis kärsivällinen, sillä Jumalan lupaus käy toteen. Pyydä syntejäsi anteeksi ja ylistä Herrasi kunniaa aamuin ja illoin.

47:19

Tiedä, ettei ole muuta jumalaa kuin yksi Jumala, ja pyydä anteeksi niin omia syntejäsi kuin uskovien miesten ja naistenkin syntejä. Kyllä Jumala tietää, missä te kuljette ja missä pidätte majaanne.

48:1-3

Me olemme antaneet sinulle selvän voiton, jotta tietäisit, että Jumala antaa sinulle sinun aiemmat ja myöhemmät syntisi anteeksi ja tekee armonsa sinua kohtaan täydelliseksi. Hän johdattaa sinut oikealle tielle ja antaa sinulle mahtavan avun.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan (Johdatus Koraaniin, s.63) sunnalainen teoria Muhammadin synnittömyydestä kehittyi vasta 900-luvulla.

Niin - olen tosiaan kysynyt mihin Muhammadin synnittömyys perustuu, ja miten se suhtautuu ylläoleviin Koraanin jakeisiin (tai esim. näihin väläyksiin perimätiedosta). Toistaiseksi en ole saanut vastausta.

Näyttää siltä, että kyseessä on jälleen yksi myytti.

Maria islamissa

Johdanto täällä.

Ainoa nainen, jonka Koraani mainitsee nimeltä on Maria. Nimi on arabiaksi varsinaisesti Marjam (1). Hänestä puhutaan varsin kunnioittavasti ja hänen roolinsa on verrattain suuri - ja sisältää ristiriitaisia piirteitä.

Nimi Maria esiintyy Koraanissa sangen usein johtuen siitä, että Jeesusta kutsutaan erittäin usein Marian pojaksi (2). Koraanin mukaan Maria todella on Jeesuksen äiti ja se korostaa Marian siveyttä ja opettaa Jeesuksen neitseestäsyntymistä (3).

Muut Marian sukulaisuussuhteet tekevät asiasta mielenkiintoisen. Hänethän esitellään Koraanissa paitsi Jeesuksen äitinä, myös Imranin tyttärenä ja Aaronin sisarena:

Imranin vaimo sanoi: "Herrani, minä vihin sinulle sen, mikä kohdussani kasvaa. Ota se vastaan minulta. Sinä ole Kuuleva, Tietävä." Kun hän synnytti, hän sanoi: "Herrani, olen synnyttänyt tytön" - mutta Jumala tiesi parhaiten, mitä hän oli synnyttänyt - "eivätkä poika ja tyttö ole samanlaisia. Olen antanut lapselle nimeksi Maria, ja anon Sinulta turvaa hänelle ja hänen jälkeläisilleen kirottua Saatanaa vastaan". (4)

[Jumala on esittänyt vertauksen Faraon vaimosta... ja] Samoin Mariasta, Imranin tyttärestä, joka oli siveä ja johon puhalsimme henkemme niin että hän uskoi Herransa sanoihin ja Hänen kirjoihinsa. Hän oli tosiaan nöyrä. (5)

Hän palasi kansansa luo kantaen lasta sylissään, ja he sanoivat: "Maria, olet tehnyt ennenkuulumattoman teon- Aaronin sisar, ei isäsi ollut paha mies eikä äitisi tehnyt huorin." (6)

Aivan samoin, kuin Koraani puhuu vain yhdestä Mariasta, se mainitsee samoin vain yhden Aaronin - Mooseksen veljen (7). Maria, eli Marjam, siis esitellään tämän Aaronin sisarena.


Raamatussa yli tuhat vuotta Koraania vanhempi Vanha testamentti puhuu myös Aaronin sisaresta:

Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. (8)

Mooseksella ja Aaronilla on Raamatun mukaan Mirjam -niminen sisko. Heistä puhutaan yhdessä (9). Sisaruskolmikon isä on Raamatun mukaan Amram (10).

Raamatussa Mirjam, Amramin tytär ja Aaronin sisar (myös Mooseksen).
Koraanissa Marjam, Imranin tytär ja Aaronin sisar (myös Mooseksen).

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Imran vastaakin Raamatun Amramia, ja Koraanin Maria eli Marjam vastaa sekä Uuden testamentin Mariaa että Vanhan testamentin Mirjamia (11). Ero kirjoitusasussakin on looginen; vastaavasti Raamatun nimen Aabraham arabialainen kirjoitusmuoto on Ibrahim. Näyttääkin siis siltä, että Koraanissa on sekoitettu kaksi naista Maria ja Mirjam, joiden välillä ehti kulua useita satoja vuosia.

Tälle ristiriitaisuudelle on tarjottu muutamia selityksiä, kuten että kysymyksessä olisikin joku toinen Aaron tai että titteli Aaronin sisar ja Imranin tytär olisivat vertauskuvallisia. Se, että kysymys on kirjaimellisesti Imranin tyttärestä käy kuitenkin hyvin selväksi tämän postauksen ensimmäisestä Koraani-lainauksesta: Imranin vaimo puhuu omassa kohdussaan kasvavasta lapsesta, jonka sitten nimeää Mariaksi. Sopiikin siis tarkkaan arvioida näiden ristiriidalle tarjottujen selitysten uskottavuus. Suomen johtavan islamtutkijan Jaakko Hämeen-Anttilan arvio näkyy ylläolevassa kappaleessa.

Enpä minäkään voi muuta kuin yhtyä tähän: hehän ovat kuin kaksi Marjaa, ja ovatpa tainneet Koraanissa mennä sekaisin.




1 Jaakko Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos (1997) s. 34; vastaavasti englanninkielisen Al-Hilali -Khan Koraanikäännöksen alaviite jakeeseen 3:36 : Maryam
2 Mm. 2:87, 4:157, 5:17, 9:31, 19:34 ja monet monet muut kohdat
3 19:16-34
4 3:35,36
5 66:12
6 19:27,28
7 Mooseksen ja Aaronin veljeys: mm. 7:142, 19:53, 20:30, 23:45, 28:34
8 2.Moos.15:20
9 Mm. 4.Moos.12
10 4.Moos 26:59 ja 2.Moos.6:20
11 Jaakko Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos (1997) s. 34 sekä Johdatus Koraaniin s.156

Koraani, Muhammad ja naiset

Johdanto täällä.

Kuvittelisin, että islam-aiheiset postaukseni tässä vaiheessa alkavat pikkuhiljaa lähestyä loppuaan. Katson kuitenkin, että vielä on otettava esille islam ja naiset. Onhan naisten asema islamissa yksi suosituista kestopuheenaiheista. Erilaisia näkemyksiä asiasta löytyy internetistä helposti. Vastoin länsimaalaisten odotuksia moni musliminainen vakuuttaa onnellisuuttaan. Olen itsekin keskustellut suomalaisen islamiin kääntyneen naisen kanssa, joka oli naimisissa muslimimiehen kanssa ja haaveili muutosta silloin vielä Talebanien hallitsemaan Afganistaniin. Toisaalta varmasti on monia, joiden sorto ja tyytymättömyys ei ikinä kantaudu korviimme.

Oma tarkoitukseni ei varsinaisesti ole esittää puheenvuoroa puolesta tai vastaan. Aion ottaa esille muutamia sellaisia asioita, joista muuten harvemmin kuulee. Koraanin suomennokset Jaakko Hämeen-Anttila. Johtopäätökset jätän lukijalle.

Eräässä aikaisemmassa viestissä tuli esille se, että muslimimiehillä saa olla Koraanin mukaan useampia vaimoja. Jakeen 4:3 perusteella useat muslimit tulkitsevat vaimojen maksimimääräksi neljä:

Jos pelkäätte, ettette kykene olemaan oikeudenmukaisia orvoille, ottakaa niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ettette osaa olla tasapuolisia vaimoillemnne, ottakaa vain yksi vaimo tai orjattarianne. Näin te pysytte parhaiten kaikalla tiellä.

Muita avioliittoon ja orjattariin liittyviä kohtia:
2:223

Vaimonne ovat teidän peltonne. Käykää pelloillanne, milloin tahdotte. Tehkää etukäteen hyviä tekoja tässä maailmassa, pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että te kohtaa Hänet. Julista ilosanomaa uskoville.

23:1-6

Hyvä on uskovien osa, niiden jotka ovat rukouksessaan nöyriä ja kääntyvät pois tyhjistä puheista, pitävät huolen almuistaan ja varjelevat siveyttään muilta kuin puolisoiltaan tai orjatytöiltä; näiden takia heitä ei sovi moittia.

70:30

Heitä ei kuitenkaan moitita siitä, mitä he tekevät puolisoittensa ja orjattariensa kanssa

24:33

Ne joilla ei ole varaa mennä naimisiin, pitäytykööt, kunnes Jumala tekee heidät rikkaiksi vauraudestaan. Jos orjanne haluavat vapautuskirjan, kirjoittakaa sellainen heille, jos teillä on hyvä käsitys heistä. Antakaa heille myös sitä Jumalan omaisuutta, jota Hän on antanut teille. Älkää pakottako orjattarianne olemaan ilotyttöinä tavoitellaksenne maallista omaisuutta, jos he tahtovat pysyä siveinä. Joka pakottaa heitä, tietäköön, että Jumala on tämänkin jälkeen Anteeksiantava, Armelias. (1)

65:4 (avioerojen määräajoista puhuttaessa)

Teidän vaimonne määräaika, jos hän on lakannut odottamasta kuukautisiaan tai jos hänellä ei vielä ole ollut kuukautisia, on kolme kuukautta, jos te epäilette, että hän saattaisi olla raskaana. Raskaana olevan määräaika on se, että hän synnyttää. Jumala järjestää käskystään helpotuksen sille, joka pelkää Häntä.

Viimeeksi mainittu puhuu avioeroista ja niihin liittyvistä määräajoista. Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin selitysteos selittää tätä jaetta (2):

Jae määrittelee niden vaimojen määräajan, jotka eivät ole vielä tai enää hedelmällisessä iässä. Huomattakoon, että Koraani ei vaadi tytön olevan vielä murrosiässä avioliiton solmimisen ja konsummaation (täytäntöönpanon) aikaan. Perimätiedon mukaan Profeetan lempivaimo A'isha oli 9-vuotias siirtyessään miehensä taloon.

Laaja islamilainen perimätieto todellakin vahvistaa tämän (3). Ns. kihloihin mentiin A'ishan ollessa 6-vuotias ja tuo täytäntöönpano tapahtui A'ishan ollessa 9-vuotias ja Muhammadin n. 54-vuotias. Minulle tätä on puolusteltu ja perusteltu sillä, että A'isha oli kuulemma ikäisekseen varsin kypsä ja että Muhammadilla oli myös vanhempia vaimoja. Lisäksi on huomautettu, ettei Muhammadin aikalaisten tiedetä paheksuneen liittoa. Olen huomannut, että ainakin osaa suomalaisistakin muslimeista nämä selitykset tyydyttävät.

Itse en kuitenkaan pääse mihinkään siitä, että minua tämä häiritsee; sekä Koraani - Jumalan muuttumaton sana niin kuin uskotaan - että sunna eli Muhammadin elämäntapa molemmat hyväksyvät avioliiton hädintuskin murrosiän saavuttaneen tytön kanssa. Muistissa lienee myös edellisestä postauksesta (ks. toinen tapaus) se, kuinka Muhammad salli joukoilleen naispuolisten sotavankien hyväksikäytön.


Jälleen kirkkaaksi kontrastiksi nousee Jeesuksen elämä ja opetus (Mark.9:42):

Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.

Siinä missä islamilainen oikeus olisi ilmeisesti suomalaisen islamoppaankin mukaan langettanut aviorikoksesta kuolemanrangaistuksen, Jeesuksen toiminta oli varsin toisenlaista. Joukko kirjanoppineita ja fariseuksia toi Jeesuksen luokse naisen, joka oli jäänyt kiinni itse teosta. Johannes raportoi Jeesuksen lausumat kuuluisat sanat, ja sitä seuranneet tapahtumat:

"Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä"

Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Laajemmin Uuden testamentin opetuksen naisista voi tutustua esim. "itseään syrjivien" naisteologien sivulla. ;)





1 Joissakin, etenkin englanninkielisissä käännöksissä, on hakasuluissa sanoja selittämässä, että Jumala on armollinen näille pakotetuille orjattarille. Se, että sanat ovat suluissa, osoittaa ettei näitä sanoja ole arabiankielisessä Koraanissa, ja siten Hämeen-Anttilan käännös on ilmeisesti kuitenkin tarkempi. Jättäähän sekin - ilmeisesti alkutekstin tavoin - auki sen, kenelle Jumala on armollinen ja anteeksiantava.
2 Jaakko Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos s.183
3 Ks. mm. Sahih Al-Bukhari V(olume) 5, B(ook) 58, N(umber) 234, V5 B58 N236, V9 B87 N140, V7 B62 N64, Sahih Muslim B 008 N 3309, B 008 N 3311

Profeetan pimeä puoli

Johdanto täällä.

Niinkuin johdannossa sanon, haluan kunnioittaa muslimeja ja heidän vakaumustaan huolimatta siitä, etten itse jaa heidän vakaumustaan ja ettei se mielestäni ole niin hyvin perusteltu, kuin kristinusko. Kun nyt otan puheeksi Muhammadin, haluan korostaa, ettei tarkoitukseni ole loukata muslimeja tai mustamaalata Muhammadia. Perinteiseen näkemykseen voi tutustua esimerkiksi wikipediassa ja varauksetta islamilaiseen näkemykseen esim. islamoppaan sivuilla.

Nämä eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Mekan köyhien profeetasta tuli myöhemmin valtiomies ja sotapäällikkö (1). Esitän tässä kolme sellaista tapausta, joita ei tavallisesti - kenties poliittisen korrektiuden vuoksi - oteta usein esille. Nojaan tässä islamilaisiin lähteisiin. Suomennokset ovat omiani englanninkielestä.

Ensimmäinen tapaus: rangaistus paimenen taposta ja kamelivarkaudesta kiittämättömille. Tästä raportoi luotettavimpana pidetty perimätiedon kerääjä, Buhkari (2)

Kahdeksan miehen ryhmä ‘Ukilin heimosta tuli Profeetan luokse ja sitten he huomasivat, ettei Medinan ilmanala ollut heille sopiva. Niinpä he sanoivat: ”Oi Allahin Lähettiläs! Anna meille hieman maitoa.” Allahin Lähettiläs sanoi, ”Ehdottaisin, että menette kamelilauman yhteyteen.” Niin he menivät ja joivat kamelien maitoa ja virtsaa (lääkkeeksi) kunnes tulivat terveiksi ja lihaviksi. Sitten he tappoivat paimenen ja ratsastivat pois kamelien kanssa, ja heistä tuli epäuskoisia oltuaan ensin muslimeita. Kun Profeetta kuuli tästä avunhuutajalta, hän lähetti miehiänsä ajamaan heitä takaa ja ennen kuin aurinko nousi korkealle, heidät tuotiin hänelle, ja hän leikkautti heidän kätensä ja jalkansa irti. Sitten hän käski kuumentaa naulat ja puhkaista niillä heidän silmänsä, ja heidät jätettiin Harraan (kiviseen maahan Medinassa). He pyysivät vettä, ja kukaan ei antanut heille vettä kunnes he olivat kuolleet.

Tätä olen kuullut muslimien selittävän, että pahat rikolliset saivat vain ansionsa mukaan. Kyllä minunkin oikeustajuni ymmärtää tässä tappajavarkaiden rankaisemisen ja jopa kuolemanrangaistuksen, mutta voinee miettiä, mentiinkö tässä hiukan liian pitkälle? He todellakin saavat rangaistuksen:

• Kädet ja
• jalat leikattiin irti (tähän asti on vielä suuran 5:33-40 mukaista: "tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta")
• Naulat kuumennettiin, niillä sörkittiin silmiä ja
• heidät jätettiin erämaahan nääntymään tuskissaan janoon.
  

Toinen tapaus: Naispuolisten sotavankien raiskauksen hyväksyntä. Tästä raportoi mm. toinen luotettu perimätiedon kerääjä Muslim (3)

Oi Abu Sa’id, kuulitko Allahin Lähettilään ottavan kantaa keskeytettyyn yhdyntään? Hän sanoi: ”Kyllä” ja lisäsi: ”Menimme Allahin Lähettilään kanssa tutkimusmatkalle Bi’l-Mustaliq’iin ja otimme vangeiksi useita erinomaisia arabinaisia; ja me halusimme heitä, sillä kärsimme vaimojemme poissaolosta, (mutta samanaikaisesti) halusimme saada myös lunnaat heistä. Niinpä päätimme harrastaa heidän kanssaan keskeytettyä yhdyntää. Mutta sanoimme: Me toimimme tällä tavoin vaikka Allahin Lähettiläs on keskuudessamme; miksi emme kysyisi häneltä? Niinpä kysyimme Allahin Lähettiläältä, ja hän sanoi: Ei haittaa, vaikka ette tekisikään niin, sillä jokainen sielu, jonka on määrä syntyä Ylösnousemuksen päivään mennessä, tulee kyllä syntymään.”

Muhammadin joukot siis saivat sotasaaliiksi naisia, ja pohdiskelivat keskeytetyn yhdynnän harjoittamista heidän kanssaan. Sen sijasta, että Muhammad olisi puuttunut näiden avuttomien, haavoittuvassa tilassa miesten armoilla olevien naisten tilanteeseen, hän jää pohdiskelemaan keskeytettyä yhdyntää ja esittää kannanottonsa sielujen olemassaolosta. Eikö tässä olisi ollut jotain tärkeämpääkin sanottavaa?

Kolmas tapaus: juutalaisen Kinanan kidutus aarteen vuoksi. Tämän on tallettanut varhaisin (jopa ennen haditheja) Muhammadin elämänkerran kirjoittaja Ibn Ishaq kirjaansa "Sirat Rasulallah" - "Allahin Profeetan elämä". (4)

“Kinana al-Rabi, jonka huostassa olivat Banu Nadirin kalleudet, tuotiin Lähettilään (=Muhammad) eteen, joka kysyi häneltä siitä. Hän kielsi tietävänsä, missä kalleudet olivat. Eräs juutalainen tuli/tuotiin Lähettilään luokse ja sanoi, että hän oli nähnyt Kinanan käyvän joka aamu aikaisin erään raunion luona. Kun Lähettiläs sanoin Kinanalle: ”Tiedätkö, että jos saamme selville, että se on sinulla, minä tapan sinut?” Hän sanoi: ”Kyllä”. Lähettiläs antoi käskyn, että raunioita oli kaivettava, ja osa kalleuksista löytyikin. Kun hän kysyi häneltä lopuista kalleuksista, hän kieltäytyi tuomasta niitä esiin. Niin Lähettiläs antoi käskyn al-Zubayr Al-Awwamille: ”Kiduta häntä kunnes saat puristettua häneltä sen mitä hänellä on.” Niin hän sytytti tulen piikivellä ja teräksellä hänen rintansa päälle kunnes hän oli lähes kuollut. Sitten Lähettiläs toimitti hänet Muhammad b. Masmalalle ja hän löi hänen päänsä irti, kostoksi veljensä Mahmudin puolesta.”

Muhammad käskemässä: "Torture him until you extract what he has." Mitäpä siihen voi sanoa lisää.


Kaikki kolme esimerkkiäni ovat islamilaisista lähteistä. Näistä kuitenkin yleisesti vaietaan melko täysin. Suurin osa muslimeista pitää Muhammadia synnittömänä.

Itse en voi välttyä Muhammadin ja Jeesuksen vertaamiselta. Uskon kyllä Muhammadiin historiallisena henkilönä. Hän oli epäilemättä karismaattinen mies, jolla oli uskonnollinen sanoma arabeille. Lopulta hänestä tuli menestynyt valtiomies ja sotapäällikkö hyveineen ja vikoineen. Tiedämme, millainen Jeesus oli luotettavimpien ja varhaisimpien hänestä kertovien dokumenttien mukaan. Kun vertaa hänen oppiaan ja elämäänsä Muhammadin oppiin ja elämään, kontrasti on suuri. Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka kiistämättömän ainutlaatuinen tyyppi Jeesus oli. Häneen todella kannattaa tutustua.





1 Jaakko Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, s.58
2 Bukhari Vol 4, Book 52, Num 261
3 Muslim Book 008, Num 3371. Vastaavasta kertoo myös moni muu hadith kuten Bukharin Vol 7, Book 62, Num 137

4 Ibn Ishaqin kirjan "Sirat Rasulallahin" englanninkielinen käännös: A. Guillaume "The Life of Muhammad" Oxford Press Karachi 1955, s. 515. (lähde)

Koraanin sanoman kehittymisestä

Johdanto täällä.

Koraanin suurat eivät ole aikajärjestyksessä, eivät liioin järjestettyinä teemojen mukaan, vaan lähinnä pituusjärjestyksessä niin, että pisimmät ovat alussa ja lyhyemmät pääsääntöisesti lopussa. Islamilainen perimätieto ja länsimaisetkin tutkijat ovat tutkineet suurien ajoitusta ja siten sanoman ja tyylin kehittymistä.

Muhammadin alkuvaiheen sanomaa oli esimerkiksi muistutus viimeisestä päivästä ja siitä, että kaiken takana on Luoja. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan alkuvaiheen suurat korostavat Jumalan voimaa ja niissä on vahva sosiaalinen sanoma. Ihmisen velvollisuus olla kiitollinen Jumalalle heijastuu siihen, että pitäisi olla jalomielinen ja antelias muita ihmisiä kohtaan (1). Mikäpä ettei - tämähän kuulostaa ihan kohtuulliselta.

Myöhemmin lähettilään sanomaan tulee kuitenkin mukaan asioita, jotka kuulostavat ihan tavallisilta miehen toiveilta.

• Ahaa, Muhammadille kuuluu viidennes sota-/ryöstösaaliista (2).
  
• Kappas, Muhammadilla on aivan omat vapaudet vaimojen valinnassa: Muhammadilla oli 11 vaimoa, kun muut saavat tyytyä Koraanin mukaan vain neljään (3)
• Muhammad saa valita vaimonsa varsin vapaasti omin säädöksin ennen muita uskovia (4)
  
• Muhammadin vaimot eivät saa mennä koskaan uusiin naimisiin (5)
• Muhammadin vaimojen riitoihinkin puututaan Kaikkivaltiaan taholta (6) - Jumala voi tarvittaessa antaa Muhammadille parempia vaimoja oikuttelevien tilalle
  
• Ääntä ei saa korottaa Muhammadin lähistöllä, hänelle ei saa puhua karkealla äänellä niin kuin toisille puhutaan, ja oikeastaan pitää jäädä profeetan talon eteen odottamaan kunnes hän itse päättää tulla ulos (7).
  

Kaikki ylläolevat ovat Muhammadin myöhäisemmän toiminnan ajalta, ns. Medinan kaudelta, jolloin hänelle oli jo kertynyt valtaa ja vaurautta.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Muhammad oli toimintansa alkuvaiheessa myös hyvin runokielteinen. "On mahdollista, että runoilijat ovat pilkanneet Muhammadia Mekan pakanoiden pyynnöstä tai yleensä vain perinteellisen pakanuuden johtavina edustajina." (8) Tästä syystä Koraanissa tuomitaan runoilijat ensin ankarasti:

Runoilijoiden suura 26:221-226

221 Kerronko kenelle paholaiset tuovat viestejään?
222 Ne tuovat niitä valehteleville syntisille,
223 jotka kallistavat paholaisille korvansa, vaikka useimmat niistä valehtevat.
224 Harhaantuneet seuraavat runoilijoita.
225 Etkö näe, kuinka he vaeltavat joenuomissa
226 ja sanovat sellaista, mitä eivät tee

227 paitsi ne, jotka uskovat, tekevät hyviä töitä, muistavat usein Jumalaa ja puolustautuvat vasta, kun heille on tehty vääryyttä? Väärintekijät saavat kyllä tietää, mille tielle ovat kääntyneet.

Myöhemmin kuitenkin Muhammadin menestyksen myötä runoilijoiden suhtautuminen Muhammadiin muuttui. Hämeen-Anttila kirjoittaa: "Medinan kaudella myös Muhammadin puolelle asettui runoilijoita, kuten Hassan ibn Thabit, jotka puolustivat Profeettaa perinteisin keinoin, häntä ylistävillä ja hänen vastustajiaan solvaavilla runoilla. Jae 227 erottuu tyylinsä takia selkeästi myöhemmäksi lisäykseksi, joka liittynee tähän uuteen tilanteeseen, kun osa runoilijoista taisteli sanoillaan islamin profeetan puolesta: nämä eivät tietenkään olleet harhaantuneita." (8)

Tässä on mahdollista vain esitellä erittäin pintapuolisesti muutamaa Koraanin sisällön kehittymiseen liittyvää seikkaa. Vastaavaa ilmestyksen täydentämistä myöhemmillä jakeilla on tapahtunut paljon muuallakin (esim.53:23) - vaikka toki lisäykset itsekin lienevät Muhammadilta peräisin.

Jotta Koraani voisi olla totta, sen täytyisi todella olla sanasta sanaan saneltua ilmestystä ilman vähäistäkään ihmisainesta. Minulle tällainen sanoman luonnollisen sopiva kehittyminen tilanteen mukaan on yksi niistä tekijöistä, jotka puhuvat Koraanin jumalallista alkuperää vastaan.




1 Jaakko Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, s.105
2 8:41
3 4:3
4 33:50
5 33:53
6 Suura 66

7

49:1-5: Uskovaiset, älkää olko röyhkeitä Jumalan ja Hänen lähettiläänsä edessä, vaan pelätkää Jumalaa, sillä Hän on Kuuleva, Tietävä. Uskovaiset, älkää korottako ääntänne yli profeetan äänen älkää puhuko hänelle karkealla äänellä niin kuin puhutte toisillenne, etteivät teidän tekonne menisi hukkaan teidän tietämättänne. Niiden sydäntä, jotka hiljentävät ääntään Jumalan lähettilään luona, on Jumala koetellut hurskauden tähden. Heitä odottaa anteeksianto ja suuri palkka. Useimmat niistä, jotka huutavat sinulle ulkoa, ovat tietämättömiä. Heidän olisi parempi odottaa kärsivällisesti, kunnes tulet ulos heidän luokseen. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. (Suomennos Hämeen-Anttila)

8 Jaakko Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos (Basam Books Oy 1997) s.123.

Myytti UT:n muuntelusta

"Uusi testamentti on väärennetty!". Tämä "uskontunnustus" yhdistää islaminuskoisia DaVinci-koodin innoittamiin salaliittoteoreetikoihin. Se on myös monen älykkään ateistin ja agnostikon uskonkappale, jonka ylle ripustetaan kivuttomasti vaikkapa Raamatun rinnastaminen Kalevalaan. En tiedä, ollaanko tietoisia siitä, että useat wikipediankin mukaan merkittävät tutkijat, kuten A. N. Sherwin-White, F.F. Bruce, John Wenham, Gary Habermas ja John A.T. Robinson pitävät Uuden testamentin kirjoja ja sen kuvaamia tapahtumia suuressa määrin luotettavina (1). F.F. Brucen "olemmekin tavanneet" aiemmassa kirjoituksessani.

Liian helposti tällaiset tutkijat ohitetaan vedoten tutkijan oletettuun vakaumukseen. Tässä suhteessa mielenkiintoinen tapaus tuossa ylläluettelemassani listassa on viimeeksi mainittu, John A.T. Robinson.

Tämä Englannin anglikaanisen kirkon piispa aiheutti skandaalin 1960-luvulla kirjoittamalla pari kirjaa, joissa hän kielsi kaikki kristillisen uskon perusteet. "Meidän tulisi luopua koko kristillisen uskon rakennelmasta ja sen mukana ylimalkaan kaikesta uskosta Jumalaan". Myöskään "supranaturalistinen määräily", joka ilmenee käskyissä, ei hänen mukaansa enää sovi nykyajan täysi-ikäiselle ihmiselle (2). Tämä mies ei minusta vaikuta erityisen vakaumukselliselta kristityltä vaan pikemminkin ateistilta.

Robinson kohahdutti uudestaan 1976. Kirjassaan Redating the New Testament hän kiinnittää huomion mm. siihen, ettei UT:ssa viitata lainkaan keisari Neron vainoihin v.64 jKr. ja Jaakobin, Herran veljen mestaamiseen v.62 jKr. Ei löydy viitteitä v.66 jKr. alkaneeseen juutalaiskapinaan, eikä liioin Jerusalemin hävityksestä v.70jKr (Jeesuksen ennustusta lukuunottamatta) (3). Hän ajoittaa Markuksen 45-60, Matteuksen 40-60+, Luukkaan 57-60+ ja Johanneksen mahdollisesti 40-65+ kirjoitetetuiksi. Muutkin UT:n kirjat hän ajoitti kirjoitetuiksi 47-65. Näin siis kirjoitti tämä sama mies, joka kiisti Jumalan olemassaolon ylipäätään! Ravistelevaa ennakkoluulottomuutta tässäkin suhteessa.

Toki on niitäkin tutkijoita, jotka ajoittavat UT:n kirjoja jonkun verran myöhemmäksi. Minkäänlaista pakottavaa syytä tähän ei kuitenkaan ole, ne ovat näkemyksiä toisten näkemysten joukossa. Voi myös miettiä, eikö tutkijan oma maailmankuva ja vakaumus näy myös kaikkein kriittisimpien tutkijoiden näkemyksissä?

Itse olen pohdiskellut, että näinköhän monen tutkijan hinku sijoittaa esim. evankeliumit mahdollisimman myöhäisiksi liittyy nimenomaan heidän maailmankuvaansa. Heidän maailmankuvassaan ei ole tilaa yliluonnolliselle Jeesukselle, joka olisi oikeasti voinut tehdä ihmeitä, joka olisi voinut ennustaa Jerusalemin hävityksen, ja jonka Jumala olisi voinut herättää kuolleista. Koska evankeliumit kuitenkin kertovat tällaisista asioista, niiden täytyy olla myöhäisiä. Ja koska ne ovat myöhäisiä, ne asiat, josta ne kertovat ovat väistämättä epäluotettavia. Vakuuttavan kaunista kehäpäättelyä.

Näitä Raamatuntutkimuksen metodeja on kritisoinut vuosien saatossa monikin, mm. entinen ateisti C.S. Lewis (4). Viimeimmäksi painavan suomalaisen puheenvuoron aiheesta on esittänyt Helsingin yliopiston dosentti, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka vasta ilmestyneessä kirjassaan Usko, tiede ja Raamattu. Hän tykittää kovia väitteitä. Hänen mukaansa hyvinkin älykkäät ihmiset ateistisen raamattukritiikin piirissä perustelevat mielipiteitään kritiikittä typeristä perusoletuksista käsin ja päätyvät itsepetokseen.

Tuo kirja pitänee ottaa luettavien listalle. Sillä välin voipi käydä vilkaisemassa Tapio Puolimatkan haastattelua Uusi Tie -lehdessä.

Niin - entä se väärennös asia? UT:ta koskeva keskustelua tiedepiireissä käydään sen luotettavuudesta, mutta edes kriittisimmätkään UT:n tutkijat eivät väitä, että meillä oleva UT olisi olennaisesti muuttunut siihen nähden, mitä se oli silloin kun se kirjoitettiin. Ei ole tarjolla luotettavampaa tietoa siitä, kuka Jeesus oli ja mitä hän opetti. On melkoinen etuoikeus, että nuo varhaisimmat hänestä kertovat dokumentit, joita voi perustellusti pitää luotettavina, ovat vapaasti kaikkien saatavilla heidän omalla kielellään.




1 http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_testamentti
2 Kirjat ovat John A.T.Robinson, Honest to God 1963 sekä The New Reformation 1965. Tarkemman viitteen osalta viittaan Risto Santalan Kristinuskon juuret II -kirjaan (1985), s. 45.
3 Syy miksi monet tutkijat ajoittaa evankeliumit v. 70jKr jälkeisiksi on ymmärtääkseni nimenomaan tuo ennustus Jerusalemin hävityksestä. Tämä "tabu" olisi ehkä kuitenkin jo syytä hylätä, sillä juutalaiset rabbitkin kuten Johanan ben Zakkai pitivät temppelin hävitystä mahdollisena viitaten mm. Daniel 9 ja Sakarja 11:1. Lisäksi historioitsija Josefus raportoi erään Jeesus Ben Ananosin alkaneen julistaa neljä vuotta ennen juutalaiskapinaa, rauhan ja kukoistuksen aikoina: "Ääni huutaa Jerusalemia ja Jumalan huonetta ja koko kansaa vastaan!" ja jatkaneen tätä aina piiritykseen asti. Risto Santala, Kristinuskon juuret II, ss.39-41. Toisekseen: jos Jeesus oli mitä hän väitti olevansa, tuollaisessa ennustuksessa ei ole mitään epäilyttävää.
4 Ks. esim. C.S.Lewis, Entisen ateistin kristillisiä esseitä, essee Moderni teologia ja Raamatunkritiikki. ... sen verran topakkaa tavaraa, että siitä pitänee tehdä joskus paremmalla ajalla oma postaus... :)

Patriarkka Abraham

Suuri kertomus jatkuu. Abram-niminen paimentolainen saa jossain, ehkäpä nykyisen Syyrian ja Turkin rajan tuntumassa kumman sanoman. "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1)

Maan ja kansan ehkä vielä ymmärtäisi, mutta mitä on on mahtanut Abram miettiä, kun saa kuulla, että hänessä tulee tulee siunatuksi koko maailma? Tätä hän sai tuumia hyvän aikaa, ja ehkäpä se oli epäilys, joka alkoi hiipiä puseroon: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Jumala vastasi hänelle kirkkaassa itämaan yössä: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea. Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." (2) Raamattu kertoo, että "Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi". Näinpä pelastus uskosta, eikä teoista on esillä jo Raamatun ensi lehdiltä alkaen! (3)

Tätä uskoa koeteltiin rajulla tavalla. Abramista oli tullut Abraham (4), hänestä oli tullut isä vanhoilla päivillään ja hän saa käsittämättömän käskyn: mene Morian vuorelle ja uhraa poikasi - uhraa lapsi, johon lupaukset viittaavat. (5) Nuori Iisak'kin ilmeisesti alistunut kohtaloonsa - liekö molemmat uskoivat, että Jumala voi herättää kuolleetkin? Joko täällä, alkulehdillä, uskotaan ylösnousemukseenkin, niinkuin Heprealaiskirje tulkitsee? (6)

Abraham ei kieltänyt Jumalalta ainoaa poikaansa. Hän sai pitää poikansa, Iisak vapautettiin, ja oinas uhrattiin tämän sijasta. (7)

Erään tradition ja teorian mukaan Moria tunnettiin myöhemmin nimellä Golgata (8). Oli tuon seikan suhteen niin tai näin mitä muuta tämä kertomus on kuin esikuva siitä, mitä tuleman piti?

Jumala ei kieltänyt meiltä ainoaa Poikaansa. Hän antoi Poikansa. Iisak, sinut ja minut vapautettiin, kun Jeesus uhrattiin meidän sijastamme. (9)

Tähän oli vielä aikaa ja Jumala toisti lupauksensa: "sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä". Näin jo alusta lähtien Vanha testamentti ikäänkuin pitää sisällään Uuden testamentin. Aiemmin huomasimme, kuinka Kristus on läsnä Raamatun ensimmäisessä sanassa. Huomasimme kuinka lankeemusta seurasi lupaus käärmeen pään murskaajasta. Nyt Abraham on saarnannut meille uskonvanhurskaudesta, ylösnousemususkosta ja antanut esikuvan Golgatan tapahtumista.

Näin siksi, ettemme vähällä usko. Tuo uskon vanhurskaus oli Abrahamin ja on meidän ainoa toivomme. Aabraham sai myös oppia Jumalan ja ihmisen välisen liiton laadusta. Itämaan tavan mukaan uhrieläimet halkaistiin, ja sopimuksen osapuolet kulkivat halkaistujen eläimien välistä. Tällä tavalla ikäänkuin sanottiin, että ellen sopimusta pidä, käyköön minulle niinkuin näille halkaistuille eläimille. Aabraham ei kulkenut, mutta hän todisti kun Jumalan tuli kulki uhrieläinten välistä (10). Näin Aabrahamin ja Jumalan välinen liitto oli yksipuolinen.

Ja näin se on vieläkin: meistä ei ole osuuttamme tekemään Taivaspaikan tavoittelussa. Maailmassa on lopulta vain kaksi uskontoa: tekojen uskonto, jossa yritetään itse, kerätään ansioita ja suoritetaan sitä ja tätä. Toinen on tämä, mitä Raamattu opettaa: armo. Paikka Taivaassa ei ole vähimmässäkään määrin meidän ansiotamme. Jumalan oman, yksipuolisen toiminnan seurauksena tämä armon siunaus on kaikkien kansojen ulottuvilla. Aabrahamin tavoin usko, ei teot, luetaan vanhurskaudeksemme. Uskon kohde, ristin mies - puolestamme uhrattu.




1. 1.Moos. 12:1-3
2. 1.Moos. 15:2, 5
3 1.Moos 15:6, vrt. mm. Room.4:3, Gal. 3:6, Jaak.2:23
4 Abram tarkoitti "korkea isä", Aabraham taas muistuttaa heprean sanoja "kansojen paljouden isä"
5 1.Moos. 22:2
6 Hepr.11:17-19
7 1.Moos.22:12-13
8 http://en.wikipedia.org/wiki/Moriah
9 Jes. 53:5, 7, Joh.3:16
10 1.Moos.15:8-17

Pohdintoja islamista

Ollessani kesän töissä, minulla oli ilo tutustua ystävälliseen muslimikollegaan. Töiden lomassa, rauhallisena hetkenä keskustelimme silloin tällöin uskonnosta. Monessa asiassa ajattelimme samankaltaisestikin, mutta myös yhteensovittamattomat erot kristinuskon ja islamin välillä tulivat hyvin esille. Lienee sanomattakin selvää, että nämä erot todettiin hymyssä suin kunnioituksen ilmapiirissä, eivätkä ne millään lailla sotkeneet hyviä välejämme.

Keskusteltuani jo aikaisemmin muslimien kanssa, olin ajatellut lukea itse Koraanin. Nyt kesällä sain tähän kimmokkeen, ja niinpä tulin lukeneeksi Jaakko Hämeen-Anttilan suomentaman Koraanin sekä siinä rinnalla sen selitysteoksen, myös Hämeen-Anttilan kirjoittaman. Luin sen ennenkaikkea tunteakseni muslimien Pyhän Kirjan ja samalla yleissivistääkseni itseäni. Koska uskon Kaikkivaltiaaseen hyvään Jumalaan, rukoilin myös Hänen johdatustaan.

Nyt, luettuani Koraanin ja tutustuttuani sen syntyhistoriaan - ei minusta muslimia tullut. Jos vertaan kristinuskoa ja islamia, kristinusko on minusta aidompi ja uskottavampi, mutta ymmärrän kyllä hyvin islamin vetoavan ihmisen luontaiseen uskonnollisuuteen. Ihminen saa siinä itse suorittaa uskonnollisia rituaaleja ja hyviä töitä, ja kasata näin ansioita Tuomiopäivää varten. Kristinuskossa olemme kokonaan jo täytetyn työn varassa. Oma ponnistelumme ei lisää mitään siihen mitä Jumala on jo tehnyt puolestamme. Armo riittää. Tältä pohjalta kristitty saa tehdä hyviä tekoja.

Tulen jatkossa, jos Luoja suo, kirjoittamaan silloin tällöin tarkemmin asioista islamiin, Koraaniin ja ehkä Muhammadiinkin liittyen. Toimikoon tämä teksti ikäänkuin johdantona näihin pohdintoihini.


Onko Koraani täysin muuttumaton?
Koraanin kokoamisesta
Oliko Muhammad lukutaidoton?
Koraanin sanoman kehittymisestä
Profeetan pimeä puoli
Koraani, Muhammad ja naiset
Maria islamissa
Myytti synnittömästä Muhammadista islamissa
Islam ja Jeesuksen ristinkuolema

Barnabaan evankeliumi ja islam

Miksi näin monia postauksia islamista?

ks. myös Myytti UT:n muuntelusta

Uskontokeskustelua yleisönosastolla

Savon Sanomien yleisönosastolla on jonkun aikaa käyty uskontokeskustelua. Pekka Ryhäsen sivuilla on tästä yhteenvetoa, joskin siitä puuttuu muutama viimeisin puheenvuoro. Keskusteluun on melko aktiivisesti osallistunut oululainen käsitetutkija, FT Yrjö Mikkonen, joka on aiemmissa viesteissään tunnustautunut baha'i -uskonnon kannattajaksi. Kirjoituksessaan 29.7.2007 hän kirjoitti mm. "Raamatussa ei löydy tekstiä kolminaisuusopista. Se luotiin kristinuskon teologiassa Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen mystisen suhteen yksinkertaistamiseksi." Myöhemmin hän jatkaa: "Kolminaisuusoppi jakoi alkukristillisyyden kirkkokunniksi, ja kun Koraani yritti palauttaa alkuperäisen ykseysopin, islam hylättiin harhaoppina."

Vaikka hän kirjoituksessaan käsitteli muitakin asioita, katsoin näiden kohtien olevan sen verran selkeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, että kirjoitin vastineen. Vastineeni julkaistiin 5.8.2007.

Kolminaisuusoppi on raamatullinen

Käsitetutkija Yrjö Mikkosen puheenvuoro (SS 29.7.07) uskontokeskusteluun esittää kolminaisuusopin Raamatulle vieraana asiana. Raamatusta löytyy kohtia, jotka voivat saada ajattelemaan näin. DaVinci-koodimaiset spekuloinnit kristinuskon varhaisvaiheista ovat myös epäilemättä kiehtovia. Raamattua lukeva joutuu kuitenkin huomaamaan, että vaikka sanaa kolminaisuusoppi ei Raamatusta löydy, itse oppi sieltä kuitenkin löytyy. Suotakoon nyt maallikon jakaa viisaille muutama löytönsä.

Vanhassa testamentissa katsotaan vielä ikään kuin usvan läpi. Kuitenkin jo aivan alussa Jumalan Henki liikkui vetten päällä, kun Jumala teki luomistekonsa sanallaan. Profeetta Jesaja ennusti messias-lapsesta luku 9: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.” Edelleen Sakarja luvussa 12 kirjoittaa Jerusalemin asukkaiden katsovan Jahveen, jonka ovat lävistäneet. Häntä surraan kuin ainoaa poikaa ja valitetaan kuin esikoista.

Uuden testamentin myötä ymmärrämme selvemmin. Psalmi 102:n jakeet 26-28 puhuvat Jumalasta ja hänen luomisteoistaan. Heprealaiskirjeen kirjoittajan (1:10-12) mukaan nämä puhuvat kuitenkin Pojasta. Jeesuksen kerrotaan hyväksyneen epäilevän Tuomaksen uskontunnustuksen: ”Minun Herrani ja Jumalani” Joh.20:28. Tätä samaa julistavat Jeesuksen sanat itsensä ja Isän suhteesta Matt.11:27. Suoraa puhetta Jeesuksen jumaluudesta ovat myös mm. 1.Joh.5:20 ja Room.9:5. Hänen mukaansa häntä tulee myös kunnioittaa niin kuin Isää Joh.5:23.

Alkukristityt käsittivät myös Pyhän Hengen persoonaksi. Hän kerrotaan puhuneen omissa nimissään mm. "Erottakaa minulle Saul ja Barnabas siihen työhön..." Ap.t.13:2. 2.Kor.3:17 opettaa meille, että Herra on Henki. Kovin helposti myös unohdetaan alkukirkon uskontunnustus: Jeesus on Herra. Uusi testamentti viljelee yhtä ja samaa herra-sanaa ”kyrios” estoitta sekä Isästä että Jeesuksesta.

Kuitenkin Raamattu pysyy johdonmukaisena: Jumala on yksi (Room.3:30, 1.Kor.8:6, Gal. 3:20, Ef. 4:6, 1.Tim. 2:5, Jaak. 2:19). Jeesus itse käski kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mikä myös ilmaisee ykseyden kauniisti Matt.28:19.

Tällainen Jeesus-kuva ei kuitenkaan sovi islamiin tai Baha’i-uskoon, eikä oikein sivistyneille perusvirtasillekaan. Uudelleen tulkinnalle on kova tarve, mutta se historian Jeesus, josta varhaisimmat dokumentit todistavat pistää napakasti kampoihin kaikille, jotka haluavat pitää häntä vain suurena profeettana tai sympaattisena humanistimarttyyrina.

Uskonnoista

Mikä uskonto on oikea? Luulen, että lähes kaikki ovat tätä kysymystä joskus pohtineet. Moni päätyy siihen, että kaikki uskonnot ovat väärässä - ei mitään Jumalaa ole. Suosittu on myös ajatus, että kaikki uskonnot ovat yhtä oikeassa tai ainakin ovat pohjimmiltaan saman asian eri puolia ja vievät samaan paikkaan. Monelle kysymyksellä ei lopulta ole suurta merkitystä, ja tällainen ihminen päätynee useimmiten elelemään sen kulttuurin ja uskonnon piirissä, jonka "valtapiirissä" sattuu asumaan. Eräät taas elävät jokseenkin vilpittömästi uskoen siihen, mihin heidät on kasvatettu uskomaan.



Mutta sitten on niitä, heitä ja meitä, jotka kysyvät: entä jos on olemassa oikea uskonto ja vääriä uskontoja, ja minä olen sattunut syntymään ja kasvamaan väärän uskonnon piirissä? Mikä lääkkeeksi?



Ajattelen, että silloin pitää uskaltaa ottaa riski. Uskaltaa tarkastella ensinnäkin omaa uskontoaan kriittisesti, mutta samalla reilusti ja rehellisesti. Tutustua siihen, mitä uskonto todella opettaa ja miksi, eikä tyytyä pelkästään suosittujen ja usein maallistuneiden "kirkonmiesten ja -naisten" tarjoamiin vastauksiin. Kun on rehellisesti arvioinut kuinka vihreää ruoho on omalla pihamaalla, on mielestäni paremmat edellytykset kurkistaa aidan toiselle puolelle ja pohtia, onko ruoho siellä sittenkin vihreämpää.



Tätä riskiä ottaessani olen myös rukoillut: "Sinä Korkein, Todellinen, hyvä Jumala; jos olet olemassa ja välität ja kuulet tällaista maan matosta, niin ole minulle armollinen ja johdata minut tuntemaan sinut sellaisena kuin todella olet, palvelemaan sinua niin kuin haluat sinua palveltavan, ja kulkemaan sitä tietä, jota haluat minun kulkevan".



Tämänkaltainen rukous on mielestäni turvallinen ja itse asiassa se löytyy ainakin niin juutalaisten, kristittyjen kuin muslimienkin pyhästä kirjasta. Daavidin psalmi 139 päättyy: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle". Koraanin ensimmäisen suuran loppu kuuluu: "Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät."



Tämän kirjoittaja on tähän asti ohjattu kulkemaan klassisen kristinuskon mukaista Jeesus-tietä. Matkan varrella tällä kulkijalla on ollut tilaisuus vaihtaa ajatuksia mm. ateistien, satanistien, toisten kristittyjen, muslimien, Jehovantodistajien, mormonien, sikhien ja teosofien kanssa. Toivon ja uskon, että näitä tilaisuuksia tulee jatkossa lisääkin. Näistä etenkin Jehovantodistajien oppiin ja islamiin olen tutustunut jossain määrin syvemminkin. Näistä kirjoittanen jatkossa lisää.



Minun uskoni ei riitä uskomaan jumalattomaan maailmankaikkeuteen. Jumala on, siitä olen vakuuttunut. Kristinusko on tähän asti kestänyt kriittisetkin kysymykset. Sitä suosittelen.

Jos olet eri mieltä, kommentoi toki.