Jaakobista Daavidin poikaan

Suuren kertomuksen päälinjojen hahmottelu jatkukoon. Edellinen tämän teeman postaus käsitteli Aabrahamia. Hänen poikansa Iisak ja edelleen tämän poika Jaakob saivat saman merkittävän merkillisen lupauksen kuin Aabrahamkin:

"Sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1)

Jaakob siunaa jokaisen poikansa. 12 veljeksen ja sukukunnan joukosta Juuda saa kuulla kummia:

Juuda, veljesi ylistävät sinua. Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan, sinun isäsi pojat kumartavat sinua. Juuda, sinä nuori leijona, saaliilta olet noussut, poikani. .. Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. (2)

Ei Juuda ollut veljessarjansa vanhin eikä lie nohevinkaan. Jälleen kuitenkin Jumalan valinnan kautta lupaus etenee. Tämän siunauksen vuoksi Messiasta odotettiin nimenomaan Juudan suvusta. Kun myöhemmin koitti kuninkaiden aika, hyvin aloittaneen mutta sittemmin mokanneen Saulin tilalle voideltiin kuninkaaksi mies - Juudan suvusta. Pappistuomari Samuel sai käskyn:

"Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan." (3)

Iisain pojista nuorimmainen lampaita paimentamassa ollut Daavid sai voitelun. Raamattu kertoo, että "Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen."

Moninaisten vaiheiden jälkeen Daavidin tultua kuninkaaksi hän saa lupauksen, joka pitää sisällään jotain enemmän kuin tavallinen kuninkuus. Hän halusi rakentaa, Jumalalle temppelin, huoneen, mutta Jumala ilmoitti itse vahvistavansa Daavidin huoneen:

"Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva." (4)

Messias oli oleva Daavidin poika, minkä tiesivät muutkin VT:n profeetat. Jesaja ennusti hänestä:

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. (5)

Profeetta Miikan mukaan Juudasta, ja nimenomaan Betlehemistä oli tulossa se, joka on oleva Israelin hallitsija, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. (6) Daavidin pojan harteille kasattiin monenlaista odotusta, eikä kenestä tahansa ollut moista täyttämään.

Daavidin poika, Salomo kyllä rakensi temppelin Jumalalle, mutta se temppeli hävitettiin ja hänen kuninkuutensa ei kestänyt aikaansa kauemmin.

Vielä oli kuitenkin tulossa Daavidin poika - Juudan suvusta, Betlehemistä (7). Häntä Daavidkin kutsui Herrakseen (8). Se sama, joka on läsnä Raamatun ensimmäisessä sanassa, sama joka oli murskaava käärmeen pään, ja joka on Aabrahamin siemenenä siunaus kaikille kansoille.


"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" (9)





1 Lupaus Iisakille 1.Moos.26:4 ja Jaakobille 1.Moos.28:14
2 1.Moos.49:8-11
3 1.Sam.16:1
4 2.Moos.7:11-16
5 Jes.9:5,6
6 Miika 5:2
7 Luuk.2:4
8 Ps.110:1 vrt. Mark.12:35-37
9 Matt. 16:15

Myytti UT:n muuntelusta

"Uusi testamentti on väärennetty!". Tämä "uskontunnustus" yhdistää islaminuskoisia DaVinci-koodin innoittamiin salaliittoteoreetikoihin. Se on myös monen älykkään ateistin ja agnostikon uskonkappale, jonka ylle ripustetaan kivuttomasti vaikkapa Raamatun rinnastaminen Kalevalaan. En tiedä, ollaanko tietoisia siitä, että useat wikipediankin mukaan merkittävät tutkijat, kuten A. N. Sherwin-White, F.F. Bruce, John Wenham, Gary Habermas ja John A.T. Robinson pitävät Uuden testamentin kirjoja ja sen kuvaamia tapahtumia suuressa määrin luotettavina (1). F.F. Brucen "olemmekin tavanneet" aiemmassa kirjoituksessani.

Liian helposti tällaiset tutkijat ohitetaan vedoten tutkijan oletettuun vakaumukseen. Tässä suhteessa mielenkiintoinen tapaus tuossa ylläluettelemassani listassa on viimeeksi mainittu, John A.T. Robinson.

Tämä Englannin anglikaanisen kirkon piispa aiheutti skandaalin 1960-luvulla kirjoittamalla pari kirjaa, joissa hän kielsi kaikki kristillisen uskon perusteet. "Meidän tulisi luopua koko kristillisen uskon rakennelmasta ja sen mukana ylimalkaan kaikesta uskosta Jumalaan". Myöskään "supranaturalistinen määräily", joka ilmenee käskyissä, ei hänen mukaansa enää sovi nykyajan täysi-ikäiselle ihmiselle (2). Tämä mies ei minusta vaikuta erityisen vakaumukselliselta kristityltä vaan pikemminkin ateistilta.

Robinson kohahdutti uudestaan 1976. Kirjassaan Redating the New Testament hän kiinnittää huomion mm. siihen, ettei UT:ssa viitata lainkaan keisari Neron vainoihin v.64 jKr. ja Jaakobin, Herran veljen mestaamiseen v.62 jKr. Ei löydy viitteitä v.66 jKr. alkaneeseen juutalaiskapinaan, eikä liioin Jerusalemin hävityksestä v.70jKr (Jeesuksen ennustusta lukuunottamatta) (3). Hän ajoittaa Markuksen 45-60, Matteuksen 40-60+, Luukkaan 57-60+ ja Johanneksen mahdollisesti 40-65+ kirjoitetetuiksi. Muutkin UT:n kirjat hän ajoitti kirjoitetuiksi 47-65. Näin siis kirjoitti tämä sama mies, joka kiisti Jumalan olemassaolon ylipäätään! Ravistelevaa ennakkoluulottomuutta tässäkin suhteessa.

Toki on niitäkin tutkijoita, jotka ajoittavat UT:n kirjoja jonkun verran myöhemmäksi. Minkäänlaista pakottavaa syytä tähän ei kuitenkaan ole, ne ovat näkemyksiä toisten näkemysten joukossa. Voi myös miettiä, eikö tutkijan oma maailmankuva ja vakaumus näy myös kaikkein kriittisimpien tutkijoiden näkemyksissä?

Itse olen pohdiskellut, että näinköhän monen tutkijan hinku sijoittaa esim. evankeliumit mahdollisimman myöhäisiksi liittyy nimenomaan heidän maailmankuvaansa. Heidän maailmankuvassaan ei ole tilaa yliluonnolliselle Jeesukselle, joka olisi oikeasti voinut tehdä ihmeitä, joka olisi voinut ennustaa Jerusalemin hävityksen, ja jonka Jumala olisi voinut herättää kuolleista. Koska evankeliumit kuitenkin kertovat tällaisista asioista, niiden täytyy olla myöhäisiä. Ja koska ne ovat myöhäisiä, ne asiat, josta ne kertovat ovat väistämättä epäluotettavia. Vakuuttavan kaunista kehäpäättelyä.

Näitä Raamatuntutkimuksen metodeja on kritisoinut vuosien saatossa monikin, mm. entinen ateisti C.S. Lewis (4). Viimeimmäksi painavan suomalaisen puheenvuoron aiheesta on esittänyt Helsingin yliopiston dosentti, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka vasta ilmestyneessä kirjassaan Usko, tiede ja Raamattu. Hän tykittää kovia väitteitä. Hänen mukaansa hyvinkin älykkäät ihmiset ateistisen raamattukritiikin piirissä perustelevat mielipiteitään kritiikittä typeristä perusoletuksista käsin ja päätyvät itsepetokseen.

Tuo kirja pitänee ottaa luettavien listalle. Sillä välin voipi käydä vilkaisemassa Tapio Puolimatkan haastattelua Uusi Tie -lehdessä.

Niin - entä se väärennös asia? UT:ta koskeva keskustelua tiedepiireissä käydään sen luotettavuudesta, mutta edes kriittisimmätkään UT:n tutkijat eivät väitä, että meillä oleva UT olisi olennaisesti muuttunut siihen nähden, mitä se oli silloin kun se kirjoitettiin. Ei ole tarjolla luotettavampaa tietoa siitä, kuka Jeesus oli ja mitä hän opetti. On melkoinen etuoikeus, että nuo varhaisimmat hänestä kertovat dokumentit, joita voi perustellusti pitää luotettavina, ovat vapaasti kaikkien saatavilla heidän omalla kielellään.




1 http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_testamentti
2 Kirjat ovat John A.T.Robinson, Honest to God 1963 sekä The New Reformation 1965. Tarkemman viitteen osalta viittaan Risto Santalan Kristinuskon juuret II -kirjaan (1985), s. 45.
3 Syy miksi monet tutkijat ajoittaa evankeliumit v. 70jKr jälkeisiksi on ymmärtääkseni nimenomaan tuo ennustus Jerusalemin hävityksestä. Tämä "tabu" olisi ehkä kuitenkin jo syytä hylätä, sillä juutalaiset rabbitkin kuten Johanan ben Zakkai pitivät temppelin hävitystä mahdollisena viitaten mm. Daniel 9 ja Sakarja 11:1. Lisäksi historioitsija Josefus raportoi erään Jeesus Ben Ananosin alkaneen julistaa neljä vuotta ennen juutalaiskapinaa, rauhan ja kukoistuksen aikoina: "Ääni huutaa Jerusalemia ja Jumalan huonetta ja koko kansaa vastaan!" ja jatkaneen tätä aina piiritykseen asti. Risto Santala, Kristinuskon juuret II, ss.39-41. Toisekseen: jos Jeesus oli mitä hän väitti olevansa, tuollaisessa ennustuksessa ei ole mitään epäilyttävää.
4 Ks. esim. C.S.Lewis, Entisen ateistin kristillisiä esseitä, essee Moderni teologia ja Raamatunkritiikki. ... sen verran topakkaa tavaraa, että siitä pitänee tehdä joskus paremmalla ajalla oma postaus... :)

Patriarkka Abraham

Suuri kertomus jatkuu. Abram-niminen paimentolainen saa jossain, ehkäpä nykyisen Syyrian ja Turkin rajan tuntumassa kumman sanoman. "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1)

Maan ja kansan ehkä vielä ymmärtäisi, mutta mitä on on mahtanut Abram miettiä, kun saa kuulla, että hänessä tulee tulee siunatuksi koko maailma? Tätä hän sai tuumia hyvän aikaa, ja ehkäpä se oli epäilys, joka alkoi hiipiä puseroon: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Jumala vastasi hänelle kirkkaassa itämaan yössä: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea. Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." (2) Raamattu kertoo, että "Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi". Näinpä pelastus uskosta, eikä teoista on esillä jo Raamatun ensi lehdiltä alkaen! (3)

Tätä uskoa koeteltiin rajulla tavalla. Abramista oli tullut Abraham (4), hänestä oli tullut isä vanhoilla päivillään ja hän saa käsittämättömän käskyn: mene Morian vuorelle ja uhraa poikasi - uhraa lapsi, johon lupaukset viittaavat. (5) Nuori Iisak'kin ilmeisesti alistunut kohtaloonsa - liekö molemmat uskoivat, että Jumala voi herättää kuolleetkin? Joko täällä, alkulehdillä, uskotaan ylösnousemukseenkin, niinkuin Heprealaiskirje tulkitsee? (6)

Abraham ei kieltänyt Jumalalta ainoaa poikaansa. Hän sai pitää poikansa, Iisak vapautettiin, ja oinas uhrattiin tämän sijasta. (7)

Erään tradition ja teorian mukaan Moria tunnettiin myöhemmin nimellä Golgata (8). Oli tuon seikan suhteen niin tai näin mitä muuta tämä kertomus on kuin esikuva siitä, mitä tuleman piti?

Jumala ei kieltänyt meiltä ainoaa Poikaansa. Hän antoi Poikansa. Iisak, sinut ja minut vapautettiin, kun Jeesus uhrattiin meidän sijastamme. (9)

Tähän oli vielä aikaa ja Jumala toisti lupauksensa: "sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä". Näin jo alusta lähtien Vanha testamentti ikäänkuin pitää sisällään Uuden testamentin. Aiemmin huomasimme, kuinka Kristus on läsnä Raamatun ensimmäisessä sanassa. Huomasimme kuinka lankeemusta seurasi lupaus käärmeen pään murskaajasta. Nyt Abraham on saarnannut meille uskonvanhurskaudesta, ylösnousemususkosta ja antanut esikuvan Golgatan tapahtumista.

Näin siksi, ettemme vähällä usko. Tuo uskon vanhurskaus oli Abrahamin ja on meidän ainoa toivomme. Aabraham sai myös oppia Jumalan ja ihmisen välisen liiton laadusta. Itämaan tavan mukaan uhrieläimet halkaistiin, ja sopimuksen osapuolet kulkivat halkaistujen eläimien välistä. Tällä tavalla ikäänkuin sanottiin, että ellen sopimusta pidä, käyköön minulle niinkuin näille halkaistuille eläimille. Aabraham ei kulkenut, mutta hän todisti kun Jumalan tuli kulki uhrieläinten välistä (10). Näin Aabrahamin ja Jumalan välinen liitto oli yksipuolinen.

Ja näin se on vieläkin: meistä ei ole osuuttamme tekemään Taivaspaikan tavoittelussa. Maailmassa on lopulta vain kaksi uskontoa: tekojen uskonto, jossa yritetään itse, kerätään ansioita ja suoritetaan sitä ja tätä. Toinen on tämä, mitä Raamattu opettaa: armo. Paikka Taivaassa ei ole vähimmässäkään määrin meidän ansiotamme. Jumalan oman, yksipuolisen toiminnan seurauksena tämä armon siunaus on kaikkien kansojen ulottuvilla. Aabrahamin tavoin usko, ei teot, luetaan vanhurskaudeksemme. Uskon kohde, ristin mies - puolestamme uhrattu.




1. 1.Moos. 12:1-3
2. 1.Moos. 15:2, 5
3 1.Moos 15:6, vrt. mm. Room.4:3, Gal. 3:6, Jaak.2:23
4 Abram tarkoitti "korkea isä", Aabraham taas muistuttaa heprean sanoja "kansojen paljouden isä"
5 1.Moos. 22:2
6 Hepr.11:17-19
7 1.Moos.22:12-13
8 http://en.wikipedia.org/wiki/Moriah
9 Jes. 53:5, 7, Joh.3:16
10 1.Moos.15:8-17

Lankeemus ja lupaus

Raamatun suuri kertomus jatkuu luomisesta syntiinlankeemukseen (1). Kaikki luotu oli hyvää. Ihminen oli hyvä, vapaa ja onnellinen. Oli vain yksi käsky. Eikä tarvittu kuin yksi, vielä tänäänkin niin tuttu käärmeen kysymys: "Onko Jumala todella sanonut..?"

Ihminen mokasi. Seuraukset ovat surullisen tutut. Synti ja kuolema tuli maailmaan. Pakeneminen ja toisten syyttely alkoi. Ihminen pakeni ja pakenee, Jumala etsi ja etsii vielä tänäänkin. Jumala veti tilille vastuutaan pakoilevan miehen. "No kun en minä vaan se oli tuo vaimo...". Nainen jatkaa "No kun se oli tuo käärme joka minut petti...".

Perisynti ei tarkoita sitä, että meidät vedettäisiin tilille siitä, mitä Aadam ja Eeva tekivät. Ei - meidät tuomitaan omien syntiemme vuoksi, meillä riittää kyllä niitäkin. Synnillä, niinkuin muillakin teoilla on seurauksensa. Runsaasti alkoholia käyttävän äidin lapsi on itse syytön, mutta kantaa terveydessään äitinsä elämäntavan seuraukset. Vastaavasti ensimmäisten ihmisten lankeemuksen seurauksena synti on meissä, ja me osoitamme sen heti kun siihen kykenemme.

Jumala kuitenkin jatkaa ihmisen etsimistä. Lankeemusta seurasi lupaus: "Minä panen vainon sinun (käärmeen) ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (2)

Vaimon siemen on polkeva rikki käärmeen pään, mutta käärme on pistävä tätä vaimon siementä kantapäähän. Mitä ihmettä? Yleensähän puhutaan miehen siemenestä...

Jesaja ennusti satoja vuosia ennen Jeesuksen aikaa, että Herran merkkinä neitsyt on tuleva raskaaksi (3) . Hän puhuu lapsesta, pojasta, "joka on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." (4)

Miehen siemen ei ollut osallisena, kun lupaukset täyttyivät ajanlaskumme alun tienoilla. Jeesus täytti ennustukset, voitti kuoleman ja paholaisen vallan ja polki näin rikki käärmeen pään ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan (5). Häneen uskovaa ei kuolema tule pitämään vallassaan (6).

Ai niin... se kantapää? Ristiinnaulitseminen oli viheliäinen tapa kuolla. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty roomalaisten ensimmäisellä vuosisadalla ristiinnaulitseman miehen jäännöksiä. Tapana oli lyödä naula jalkojen osalta nimenomaan kantapäänluun (calcaneus) läpi, ks. kuva.




1 1.Moos.3
2 1.Moos.3:15
3 Jes.7:14 Immanuel -nimeen, ja käytetyn hepreankielen alma-sanan merkitykseen voi halutessaan syventyä lisää täällä
4 Jes.9:5
5 1.Kor.15:55-57
6 Fil.1:21, Joh.3:16

Raamatun ensimmäinen sana

Minulla oli etuoikeus osallistua Raamatun punainen lanka -luennoille. Leif Nummelan ja Henrik Perretin johdolla kävimme Raamatun läpi kahdessa päivässä, etsien erityisesti sen ns. punaista lankaa. On ihmeellistä, että vaikka Raamatussa olevia kirjoja on monta, vaikka niiden kirjottamiseen on osallistunut monta ihmistä ja vaikka ne on syntyneet useiden sukupolvien aikana, ns. punainen lanka kulkee läpi koko Raamatun.

Raamatun ensimmäisen kirjan ensimmäisen luvun ensimmäisen jakeen ensimmäinen sana antaa vinkin tulevasta. Häh? Katsotaanpa... jep: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan...", 1.Moos.1:1. Tuo sana alussa on hepreaksi be-reshit. Be on kuin prepositio ja vastaa suomen rakenteita -ssa, jonkun kautta, johonkin. Sanan jälkiosa reshit tarkoittaa alkua, esikoista, päätä. Niinpä mahdollinen käännös olisi myös: "Esikoisessaan loi Jumala taivaan ja maan...".

Katsotaanpas...

-ssa, jonkun kautta, johonkin.
Alku, esikoinen, pää.

Paavali kirjoittaa kirjeessään kolossalaisille (1:16-18)

Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Paavali, fariseuksen koulutuksen saanut, myöhemmin vainoamansa Messian kohtaama ja valitsema on nähtävästi tuntenut kirjoitukset hyvin. Jeesus Kristus todella on ensimmäinen kaikessa. Hän löytyy jopa Raamatun ensimmäisen kirjan ensimmäisen luvun ensimmäisen jakeen ensimmäisestä sanasta.

Wow.

Barnabaan evankeliumi ja islam

Tuli aikaisemmin luvatuksi kirjoittaa joskus lisää islamista. Pistetäänpä siis kirjoittaen.

Suomalainen islamilainen sivusto, www.islamopas.com, pitää sivuillaan esillä Muhammad Ata ur-Rahimin kirjoittamaa kirjaa Jeesus, Jumalan profeetta. Hän asettaa sanansa vakuuttavan kuuloisesti. Esipuheessaan hän kertoo kirjastaan: "Tämä teos on 30 vuotta kestäneiden tutkimusten tulos". Kirjan kolmas luku kertoo Barnabaan evankeliumista .

Rahim aloittaa: "Barnabaan evankeliumi on ainoa tiettävästi jäljelle jäänyt Jeesuksen opetuslapsen kirjoittama evankeliumi." Hieman myöhemmin hän jatkaa "Aleksandrian kirkoissa Barnabaan evankeliumi tunnustettiin kanoniseksi evankeliumiksi aina vuoteen 325 j.Kr. saakka. Tiedetään myös, että sitä levitettiin Jeesuksen syntymän jälkeisillä 1. ja 2. vuosisadalla Iranuksen (130 - 200 j.Kr.) kirjoitusten mukana. Iranus oli kirjoittanut puolustaakseen Jumalan ykseyttä. Hän asettui myös vastustamaan Paavalia, jota hän syytti roomalaisten pakanauskonnon ja platonisen filosofian sulauttamisesta Jeesuksen alkuperäisiin opetuksiin. Hän käytti
lukuisia lainauksia Barnabaan evankeliumista näkemystensä tukena."

Rahim ei anna kirjallisuusviitteitä väitteidensä tueksi. Näin hän ei paljasta mihin kohtiin hän tarkalleen viittaa. Jo näistä lyhyistä viittauksista käy ilmi kirjoittajan suhtautuminen Barnabaan evankeliumiin. Hän pitää sitä ylivoimaisesti parhaana säilyneenä aikalaisen kirjoittamana tekstinä Jeesuksesta.

Mitä sanovat tutkijat? He, joukossa myös useita muslimitutkijoita, pitävät Barnabaan evankeliumia keskiaikaisena väärennöksenä. Siitä ei ole olemassa 1500-lukua vanhempia kappaleita. [ks. mm. wikipedia]. Samuel Green osoittaa vastineessaan Rahimin kirjoitukseen melko yksityiskohtaisesti, miksi Barnabaan evankeliumi on hänen mielestään keskiaikainen väärennös. Sitä, että Barnabaan evankeliumi on väärennös, puoltavat mm. monet siinä löytyvät asiavirheet: Jeesuksen kerrotaan purjehtineen sisämaan kaupunkiin ja sanotaan syntyneen Pontius Pilatuksen aikana (26jKr.!). Silminnäkijä, tai edes lähimainkaan paikallinen aikalainen ei tekisi sellaisia virheitä kuin Barnabaan evankeliumin kirjoittaja. Hän ei myöskään tuntunut olevan tietoinen siitä, että sana "kristus" on kreikankielinen käännös sanasta "voideltua" tarkoittavasta sanasta "messias".

Niinpä minulle jääkin epäselväksi, mitä islamoppaan esilläpitämän kirjan kirjoittaja Rahim on tehnyt ne 30 vuotta, joista hän kirjansa kiittelevässä esipuheessa mainitsee. Hänen tietämyksensä joutuu erittäin kyseenalaiseksi. Varjo lankeaa myös hänen tarkoitusperiensä ja keinojensa ylle - eikö 30:ssa vuodessa olisi voinut tarkistaa edes joidenkin tietojen paikkaansa pitävyyttä, vai oliko tarkoitus alunperinkin tehdä vain propagandaa?

Osaltaan tämä suomalainen islamopaskin on pitämässä huolta siitä, että muslimien tiedot kristinuskosta ja sen perusteista säilyvät tämäntasoisina ja värittyneinä. Niille, jotka totuutta janoavat, on Jeesuksen saarnaama todellinenkin Evankeliumi tarjolla. Jeesus vakuutti: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." Joh.8:31,32

T o t u u s on tekevä teidät vapaiksi . . .



ps. ks. myös muut islam-aiheiset postaukset

Uskontokeskustelua yleisönosastolla

Savon Sanomien yleisönosastolla on jonkun aikaa käyty uskontokeskustelua. Pekka Ryhäsen sivuilla on tästä yhteenvetoa, joskin siitä puuttuu muutama viimeisin puheenvuoro. Keskusteluun on melko aktiivisesti osallistunut oululainen käsitetutkija, FT Yrjö Mikkonen, joka on aiemmissa viesteissään tunnustautunut baha'i -uskonnon kannattajaksi. Kirjoituksessaan 29.7.2007 hän kirjoitti mm. "Raamatussa ei löydy tekstiä kolminaisuusopista. Se luotiin kristinuskon teologiassa Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen mystisen suhteen yksinkertaistamiseksi." Myöhemmin hän jatkaa: "Kolminaisuusoppi jakoi alkukristillisyyden kirkkokunniksi, ja kun Koraani yritti palauttaa alkuperäisen ykseysopin, islam hylättiin harhaoppina."

Vaikka hän kirjoituksessaan käsitteli muitakin asioita, katsoin näiden kohtien olevan sen verran selkeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, että kirjoitin vastineen. Vastineeni julkaistiin 5.8.2007.

Kolminaisuusoppi on raamatullinen

Käsitetutkija Yrjö Mikkosen puheenvuoro (SS 29.7.07) uskontokeskusteluun esittää kolminaisuusopin Raamatulle vieraana asiana. Raamatusta löytyy kohtia, jotka voivat saada ajattelemaan näin. DaVinci-koodimaiset spekuloinnit kristinuskon varhaisvaiheista ovat myös epäilemättä kiehtovia. Raamattua lukeva joutuu kuitenkin huomaamaan, että vaikka sanaa kolminaisuusoppi ei Raamatusta löydy, itse oppi sieltä kuitenkin löytyy. Suotakoon nyt maallikon jakaa viisaille muutama löytönsä.

Vanhassa testamentissa katsotaan vielä ikään kuin usvan läpi. Kuitenkin jo aivan alussa Jumalan Henki liikkui vetten päällä, kun Jumala teki luomistekonsa sanallaan. Profeetta Jesaja ennusti messias-lapsesta luku 9: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.” Edelleen Sakarja luvussa 12 kirjoittaa Jerusalemin asukkaiden katsovan Jahveen, jonka ovat lävistäneet. Häntä surraan kuin ainoaa poikaa ja valitetaan kuin esikoista.

Uuden testamentin myötä ymmärrämme selvemmin. Psalmi 102:n jakeet 26-28 puhuvat Jumalasta ja hänen luomisteoistaan. Heprealaiskirjeen kirjoittajan (1:10-12) mukaan nämä puhuvat kuitenkin Pojasta. Jeesuksen kerrotaan hyväksyneen epäilevän Tuomaksen uskontunnustuksen: ”Minun Herrani ja Jumalani” Joh.20:28. Tätä samaa julistavat Jeesuksen sanat itsensä ja Isän suhteesta Matt.11:27. Suoraa puhetta Jeesuksen jumaluudesta ovat myös mm. 1.Joh.5:20 ja Room.9:5. Hänen mukaansa häntä tulee myös kunnioittaa niin kuin Isää Joh.5:23.

Alkukristityt käsittivät myös Pyhän Hengen persoonaksi. Hän kerrotaan puhuneen omissa nimissään mm. "Erottakaa minulle Saul ja Barnabas siihen työhön..." Ap.t.13:2. 2.Kor.3:17 opettaa meille, että Herra on Henki. Kovin helposti myös unohdetaan alkukirkon uskontunnustus: Jeesus on Herra. Uusi testamentti viljelee yhtä ja samaa herra-sanaa ”kyrios” estoitta sekä Isästä että Jeesuksesta.

Kuitenkin Raamattu pysyy johdonmukaisena: Jumala on yksi (Room.3:30, 1.Kor.8:6, Gal. 3:20, Ef. 4:6, 1.Tim. 2:5, Jaak. 2:19). Jeesus itse käski kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mikä myös ilmaisee ykseyden kauniisti Matt.28:19.

Tällainen Jeesus-kuva ei kuitenkaan sovi islamiin tai Baha’i-uskoon, eikä oikein sivistyneille perusvirtasillekaan. Uudelleen tulkinnalle on kova tarve, mutta se historian Jeesus, josta varhaisimmat dokumentit todistavat pistää napakasti kampoihin kaikille, jotka haluavat pitää häntä vain suurena profeettana tai sympaattisena humanistimarttyyrina.

Lähteiden luotettavuudesta

Johdanto

Kirjoituksissani (esim. täällä) olen aiemmin moittinut inhimillistä taipumusta rakentaa oma jumalansa omien toiveiden ja mieltymysten mukaiseksi pysähtymättä lainkaan pohtimaan sitä, voisiko se olla totta. Olen peräänkuuluttanut Jumalasta jotain luotettavampaa tietolähdettä.

Olen ajatellut, että jos nyt kerran on Jumala, joka on meidät luonut, hän on saattanut ilmoittaa itsensä. Niin, ei välttämättä - voi ajatella, ettei hän sitä ole tehnyt, mutta silloin emme todellakaan voi varmasti tietää hänestä mitään. Eipä taitaisi olla niin väliksikään - jos hän ei ole tippaakaan kiinnostunut meistä, olisiko meilläkään syytä olla kiinnostuneita hänestä? Kuitenkin se, että tämän universumin luonut mahtava olento tahtoisi olla tekemisissä ihmisen kanssa - se on minusta niin huima mahdollisuus eikä minusta lopulta aivan epäuskottavakaan, että se kannattaa ottaa vakavasti. Jos tälle mahdollisuudelle uhraa vakavan pohdinnan, ei voi hävitä mitään, mutta voi voittaa kaiken. Se vasta mahtaisikin harmittaa, jos tämä mahdollisuus menisi ohitse vain siksi, ettei koskaan viitsinyt kunnolla ajatella koko asiaa.

Niin - minä uskon, että Jumala on Raamatussa puhunut ja ilmoittanut itsensä. Aikomukseni on tätä aihetta myöhemminkin käsitellä ja pohdiskella miksi uskon ilmoituksen olevan juuri Raamattu eikä esim. Koraani, mutta kun koko kakkua en kykene kerralla haukkaamaan, aloitan palasesta, nimittäin evankeliumeiden luotettavuudesta.

Kysymys Uuden testamentin luotettavuudesta on tärkeä siksi, että näiden kirjoitusten kautta tunnemme kristinuskon keskushenkilön, Jeesuksen. Eräs satanisti, jonka kanssa keskustelin väitti kirkon muuttaneen Raamatun sisällön keskiajalla. Myös islamin mukaan Raamattu on väärennetty, ja suosittu Brownin Da Vinci -koodi sekoitti mukaansatempaavan taitavasti faktaa ja fiktiota tästäkin aihepiiristä. Nämä väitteet ovat vakavia, ja jos ne pitäisivät paikkansa arvioisin kristinuskon totuudellisuuden nopeasti uudelleen. Vakavien väitteiden tueksi on tapana esittää todistusaineistoa. Tällä satanistilla ei ollut. Hän pysyi vahvana uskossaan huolimatta tosiasioista.

Evankeliumeiden ajoituksesta

Modernit tutkijat ajoittavat evankeliumit seuraavasti: Matteus 85-90 (jKr), Markus n. 65, Luukas 80-85 sekä Johannes n. 90-100. Perusteita aiemmalle ajoituksellekin on, mm. arvostettu Uuden testamentin tuntija F.F.Bruce (1) ajoittaa Luukkaan kirjoitetuksi 60-70 luvuilla ja Matteuksenkin pian vuoden 70 jälkeen. Vaikka nämä myöhäisemmätkin ajoitukset pitäisivät paikkaansa, niiden kirjoituksen aikaan oli elossa ihmisiä, jotka elivät myös Jeesuksen aikaan ja muistivat Jeesuksen sanoja ja tekoja (2). Historiallisesta näkökulmasta tämä on arvokasta ja rohkaisevaa.

Mikä todistaa tästä aikaisesta olemassaolosta? Moni asia. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa pakanallinen tai sekulaari tekstikokoelma, sen aitous hyväksyttäisiin epäilyksettä. Yksi todiste on kreikankielisten käsikirjoitusten suuri määrä: kokonaisia UT:ta tai sen osia on löydetty yli 5000. Näistä erityisen merkittäviä ovat mm. Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus, jotka ovat 300-luvun alkupuoliskolta, ja sisältävät koko Uuden testamentin (3).

UT verrattuna muut antiikin kirjoitukset

Tämä asettuu perspektiiviin, kun verrataan tilannetta muihin antiikin kirjoituksiin: esim. Caesarin "Gallian sota" on kirjoitettu 58-50 eKr. ja säilyneitä käsikirjoituksia on n. kymmenen, vanhin näistä 800-vuotta Caesarin päivien jälkeen (3). Tacituksen "Annaalien" tilanne on samankaltainen: kirjoitettu n. 100 jKr., varhaisimmat kopiot 800-1000 -luvuilta (4), vanhoja kopioita kymmenkunta. Thucydidesin historian teos on kirjoitettu 460-400 eKr. kopioita 8, aikaisin vuodelta 900 jKr. Herodotuksen historian laita on samalainen, kirjoitettu 488-428 eKr (4). Kukaan klassinen tutkija ei silti kiistä Herodotuksen tai Thucydidesin aitoutta siksi, että väli originaalin ja aikaisimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on 1300 vuotta!

Kuten olemme voineet laskea, vastaava aikaero evankeliumeiden suhteen on omaa luokkaansa. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että on säilynyt merkittäviä papyrysfragmentteja 100-200 -luvulta sekä vuoteen 130 jKr. ajoitettu Johanneksen evankeliumin luvun 18 jakeet 31-33 sekä 37 sisältävä fragmentti (4). Tämä viimeksi mainittu on viimeimmäksi (90-100jKr.) kirjoitetusta evankeliumista, ja ilmeisesti teksti on ollut kiertämässä Egyptiä jo 30-40 vuotta kirjoittamisensa jälkeen (fragmentti nimittäin löytyi Egyptistä).

Raamattusitaatit muissa aikaisissa teksteissä

Edelleen, Uuden testamentin tekstejä siteerataan varhaisissa kirjeissä, kuten Barnabaan kirjeessä (n.100jKr.) Klemensin kirjeessä (n.96jKr.), Ignatiuksen kirjeessä (n.115jKr.), Polykarpoksen kirjeessä filippiläisille (n.120jKr.) sekä lukuisissa 200-luvulla kirjoitetussa kirjeissä (5).

Johtopäätös

Sir Frederic G. Kenyon (6), arvostettu antiikin kielten tutkija ja British Museumin pitkäaikainen johtaja on todennut: "Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna."

Näin ollen meillä on mielestäni hyvät perusteet pitää käytössämme olevaa Uutta testamenttia oleellisesti sellaisena, kuin se aikanaan on kirjoitettu. Näin ollen uskon, että tältä osin meillä on järkevät syyt pitää sen kertomuksia Jeesuksen sanoista ja teoista luotettavina.


Lähteet:
1 Wikipedia (englanninkielinen, hakusana F.F.Bruce). Koska itse en ole ammattilainen Raamatuntutkimuksessa, nojaan tässä tähän arvostettuun tutkijaan ja erityisesti hänen teokseensa "The New Testament Documents: Are they reliable?" joka löytyy internetversiona täältä
2 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II
3 ks.ed.
4 ks.ed.
5 ks.ed.
6 Wikipedia (englanninkielinen, hakusanana nimi)
7 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II

Raamattu ja kolminaisuusoppi

Johan pomppas. Mistäs tälläinen postaus?

Olen tahollani keskustellut Jehovantodistajien ja toisaalta muslimien kanssa, joille - samoin kuin mormoneille - kolminaisuus on paitsi kummastus, myös kauhistus. Onhan se kummallista, mutta ... elämä on ;) . Kun puhutaan Jumalasta, on ihan normaalia asiat menevät käsityskykymme yli. Ei pelkästään kolminaisuus. Kuka kykenee järjellä selittämään kuinka Jumala (tai ateisti vastavaasti: maailmankaikkeus) on voinut olla ikuisesti olemassa (tai syntyä itsekseen ilman syytä)?

Kun tarkemmin tutkii, selkeät perusteet kolminaisuusopille Raamatussa on. Sikäli nämä mainitut ryhmät kaikki voivat jollain tavoin ymmärtää Raamattuun perustuvia argumentteja. Joten niihin lyhyesti käsiksi.

On näitä selkeitä uuden testamentin kohtia. Jeesus, Jumalan Sana on Jumala Joh.1. Kristus, ylistetty Jumala iankaikkisesti Room.9:5 Jeesus Kristus on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä 1.Joh.5:20 . On Tuomaksen uskontunnustus: "Minun Herrani ja Jumalani", johon Jeesuksen hyväksyvä vastaus Joh.20:28,29.

Vanha testamenttikin tietää mitä on tulossa. Jouluna usein luettu kohta kertoo, että seimen lapsi on Väkevä Jumala! "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." Jes.9:6 . Sak.12:10 Herramme, Jahve, kertoo kuinka Jerusalemissa ihmiset "katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet".

Eikä tässä vielä suinkaan kaikki. Lisää näköaloja avautuu, kun verrataan VT:a ja UT:a. Ken haluaa, lukaiskoon Psalmin 102 erityisesti jakeet 25-27. Kenestä puhutaan? Eikö Luojasta, Kaikkivaltiaasta Jumalasta?

Kuitenkin Hepr.1:10-12 lainaa näitä samoja jakeita, ja kertoo, että ne puhuvatkin Pojasta. Myös Hepr.1:8,9 puhuvat Pojasta - nyt lainaten Psalmia 45. Ja niinkuin aikaisemmin jo oli jo esillä, Jeesus on Jumalan Sana, ja Sanan välityksellä luotiin kaikki Joh.1:3 . Alussahan (1.Moos.1) Jumalan Henki liikkui vetten päällä, ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus... Myös Kol.1:16 sanoo, että kaikki on luotu Jeesuksessa, hänen kauttansa ja häneen.

Myös Pyhä Henki on persoona. Hän puhuu itse, ja sanoo mm. "Erottakaa minulle Saul ja Barnabas siihen työhön..." Ap.t.13:2 2.Kor.3:17 opettaa meille, että Herra on Henki. Jeesus itse käski kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mikä myös ilmaisee yhteyden kauniisti Matt.28:19 .

Kuitenkin: Jumala on yksi, ks. mm. Room.3:30 , 1.Kor.8:6 , Gal. 3:20, Ef. 4:6, 1. Tim. 2:5 ja Jaak. 2:19.

Uskon ihmeelliseen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä meille näin. En väitä kaikkea ymmärtäväni, mutta siitä olen saanut vakuuttua, että kolminaisuusoppi on Raamatun opetus. Miksi todistellaan, että 1+1+1=3, kun 1x1x1=1? Tai ääretön + ääretön + ääretön = ääretön (eikä kolme ääretöntä).

Kiinnostuneet voivat lukaista asiasta myös Robin Vogslandin kirjoittaman kirjan.

Lisää ihmisarvosta ja etiikasta

Kirjoittelin muutama päivä sitten ihmisarvosta ja etiikasta siitä lähtökohdasta, ettei Jumalaa olisi olemassa. Tällöin ne ovat suhteelliset ja subjektiiviset - voit antaa jollekin arvon tai olla antamatta. Makuasioita, mielipiteitä. Kuinka mielekästä on kiistellä niistä?

Olkoon tämän kirjoituksen lähtökohta se, että kristinuskon ilmoittama Jumala on olemassa.

Jumalan luomana ihminen on arvokas. Hänet, Sinut, minut on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi hän loi meidät. Arvomme ei riipu siitä, mitä saamme aikaiseksi tai miltä meistä tuntuu, ei itseluottamuksestamme tai sen puutteesta. Jumala jo katsoi luomistyötään, Sinuakin, ja totesi sen sangen hyväksi. Hän muovasi Sinut äitisi kohdussa, sait hahmosi näkymättömissä; olet ihme, suuri ihme, Jumalan ihmeellistä tekoa.

Jumala arvostaa, rakastaa ihmistä näin paljon. Siksi hän on säätänyt, että meidän kuuluu kohdella toisiamme niinkuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Hyvä ei ole hyvää vain, koska se sattuu miellyttämään minua. Paha ei vastaavasti pahaa siksi, etten tykkää siitä. Hyvällä ja pahalla, oikealla ja väärällä on absoluuttinen vertailukohta, jonka takaa sen absoluuttinen asettaja, Jumala. Jumala kelpaa sen takaajaksi, koska 1) Hänellä on meihin tekijänoikeus 2) Hän on universumin suvereeni Majesteetti ja 3) Hän kykenee saattamaan ihmisen vastuuseen teoistaan.

Esille nostettu ongelma on, mikä tämä laki sitten tarkalleen on? Kristinuskon mukaan olemme mokanneet, langenneet ja turmelleet itsemme, myös moraalitajuamme. Kuitenkin Hän on laittanut iankaikkisuuden sydämeemme. Kaikilla ihmisillä on omatunto, ja lähes kaikki kuulevat sitä halutessaan vielä: tee toisille, niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Tottakai voimme yhä erehtyä. Kristinuskon mukaan Jumalan sanaan sidottu omatunto lienee paras opas eettiseen elämään.

Mielenkiintoista tässä Jumalan sanaan sidotussa omassatunnossa on se, ettei se ole ihmiselle oikein mieluinen. Se ei päästä meitä puhtain paperein, vaan joutuu tunnustamaan sen, ettemme elä ja toimi niinkuin meidän kuuluisi. Teemme pahaa ajatuksin, sanoin ja teoin. Vielä enemmän jätämme tekemättä sitä hyvää, jonka voisimme ja joka meidän kuuluisi tehdä. Tämän ymmärrämme yleensä ihan luonnostammekin, mutta vielä kirkkaammin se näkyy, kun sitä peilaa kymmenen käskyn tai etenkin Jeesuksen vuorisaarnan (Matt.5-7) valossa.

Tämän johdosta Jumala kuitenkin näyttää meille ihmisen suunnattoman arvon teoillaan. Kun Hänen pyhyytensä vaatii rikokselle ja velalle sovitusta - syylliselle, Sinulle ja minulle rangaistusta - Hän tiesi, ettei meistä ole itseämme sovittamaan ja tekojemme seurauksia kantamaan. Niinpä Hän itse osti meidät vapaaksi, maksoi velkamme, kärsi rangaistuksemme. Hinnaksi, lunnaiksi Isä antoi Poikansa, Poika henkensä. Onko suurempaa rakkautta, kun antaa henkensä niiden edestä, joita rakastaa?

Siksi, ihminen, olet arvokas.

Elämän tarkoituksesta

Olen tuuminut, että meillä on tämä elämä aikaa selvitellä miksi olemme täällä. Kukaan ei tiedä kuinka paljon tuota elämää on enää jäljellä. Oletkos sinä, tätä lukemaan eksynyt surffailija, koskaan pohdiksellut mikä on elämäsi tarkoitus?

Minä ajattelin etsiä ja löytää sen, mikä on totta, ja sitten tehdä johtopäätökset tämän mukaan.

Minulle kävi niin, että maailmankaikkauden Luoja, tämän suuren näytelmän Kirjoittaja löysikin minut. "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan." (Jaak.4:5). Minut hän sai kiinni, ja on nyt sinunkin kannoillasi. Hän nimittäin "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1.Tim.2:4).

Tuntemaan totuuden? Mikä on totuus? Tämän maapallon pinnalla on kävellyt mies, joka sanoi olevansa totuus. Hän, Jeesus sanoi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh.14:6). Juuri tästä syystä Kaikkivaltias Jumala, Isä, tahtoo että tulisimme tuntemaan Jeesuksen.

Kuinka hänet voi tuntea, hänhän eli 2000 vuotta sitten? Silminnäkijäkertomukset hänen teoistaan ja sanoistaan voisivat olla kova sana. Se meillä on Raamatussa. Esim. Luukas kirjoittaa, että "sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita, olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen jotta oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu." (Luuk.1:2-4). Jeesuksen teloituksessa paikalla ollut Johannes kirjoittaa: "Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta." (Joh.19:35). Narnia-sarjan kirjoittanut kirjallisuuden professori C.S. Lewis - entinen älykköateisti, josta tuli kristitty - sanoi tuntevansa myytit kuin omat taskunsa ja että Raamattu on kaikkea muuta kuin myytti.

Mitä Raamattu sitten opettaa? Siihen suosittelen tutustumaan itse, alkaen Uudesta testamentista, esim. Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista. Kirjoitanpa kuitenkin lyhyesti tiivistelmän siitä minkä minä arvioin keskeisimmäksi.

Jumala loi maailman. Ihmiset, sinutkin, hän loi omaksi kuvakseen! Sitten katsoi kaikkea luomaansa ja totesi että se on sangen hyvää. (1.Moos.1:31).

Sitten ihminen lankesi syntiin ja turmeli Jumalan luomistyön. Hän, sinä ja minä, emme suostuneet sille paikalle, jonka Jumala oli meille tarkoittanut. (1.Moos.3). Siksi maailmassa on kärsimystä, siksi sinäkin olet joskus rauhaton, onneton ja epätoivoinen. Me olemme itse syypäitä tähän. Olemme kaikki tehneet syntiä ja siten Jumalan kirkkautta vailla. (Room.3:23). Emme voi mitenkään puolustaa itseämme. "Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. -- Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä." (Room.2:1-5) .

Jumala tuomitsee vääryyden, hänestä ei ole ok, että vahvempi sortaa heikompaa. Paha tulee saamaan palkkansa, me kaikki sen ansaitsemme, synnin palkan, joka on kuolema, kadotus, iankaikkinen ero Jumalasta. (Room.6:23).

Mutta, kuten sanottu, Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat", siksi Jeesus tuli maailmaan. Hän otti tuon synnin palkan kantaakseen ja kuoli meidän puolestamme. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room.6:23), me saamme hänen "armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi" (Room.3:24). "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. "(Room.8:1).

Raamattu kertoo myös, että koska Jeesus kuoli syyttömänä, kuolema ei voinut pitää häntä vallassaan ja hän nousi kuolleista. "Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan" (Ap.t.2:24).

Niinpä. Hän elää ja toimii vieläkin. Moni tuntee hänet - he kertovat siitä esimerkiksi täällä. Sinäkin voit tuntea tuon persoonista suurimman. Miksi enää pakenisit?