Tuli aikaisemmin luvatuksi kirjoittaa joskus lisää islamista. Pistetäänpä siis kirjoittaen.
Suomalainen islamilainen sivusto, www.islamopas.com, pitää sivuillaan esillä Muhammad Ata ur-Rahimin kirjoittamaa kirjaa Jeesus, Jumalan profeetta. Hän asettaa sanansa vakuuttavan kuuloisesti. Esipuheessaan hän kertoo kirjastaan: "Tämä teos on 30 vuotta kestäneiden tutkimusten tulos". Kirjan kolmas luku kertoo Barnabaan evankeliumista .
Rahim aloittaa: "Barnabaan evankeliumi on ainoa tiettävästi jäljelle jäänyt Jeesuksen opetuslapsen kirjoittama evankeliumi." Hieman myöhemmin hän jatkaa "Aleksandrian kirkoissa Barnabaan evankeliumi tunnustettiin kanoniseksi evankeliumiksi aina vuoteen 325 j.Kr. saakka. Tiedetään myös, että sitä levitettiin Jeesuksen syntymän jälkeisillä 1. ja 2. vuosisadalla Iranuksen (130 - 200 j.Kr.) kirjoitusten mukana. Iranus oli kirjoittanut puolustaakseen Jumalan ykseyttä. Hän asettui myös vastustamaan Paavalia, jota hän syytti roomalaisten pakanauskonnon ja platonisen filosofian sulauttamisesta Jeesuksen alkuperäisiin opetuksiin. Hän käytti
lukuisia lainauksia Barnabaan evankeliumista näkemystensä tukena."
Rahim ei anna kirjallisuusviitteitä väitteidensä tueksi. Näin hän ei paljasta mihin kohtiin hän tarkalleen viittaa. Jo näistä lyhyistä viittauksista käy ilmi kirjoittajan suhtautuminen Barnabaan evankeliumiin. Hän pitää sitä ylivoimaisesti parhaana säilyneenä aikalaisen kirjoittamana tekstinä Jeesuksesta.
Mitä sanovat tutkijat? He, joukossa myös useita muslimitutkijoita, pitävät Barnabaan evankeliumia keskiaikaisena väärennöksenä. Siitä ei ole olemassa 1500-lukua vanhempia kappaleita. [ks. mm. wikipedia]. Samuel Green osoittaa vastineessaan Rahimin kirjoitukseen melko yksityiskohtaisesti, miksi Barnabaan evankeliumi on hänen mielestään keskiaikainen väärennös. Sitä, että Barnabaan evankeliumi on väärennös, puoltavat mm. monet siinä löytyvät asiavirheet: Jeesuksen kerrotaan purjehtineen sisämaan kaupunkiin ja sanotaan syntyneen Pontius Pilatuksen aikana (26jKr.!). Silminnäkijä, tai edes lähimainkaan paikallinen aikalainen ei tekisi sellaisia virheitä kuin Barnabaan evankeliumin kirjoittaja. Hän ei myöskään tuntunut olevan tietoinen siitä, että sana "kristus" on kreikankielinen käännös sanasta "voideltua" tarkoittavasta sanasta "messias".
Niinpä minulle jääkin epäselväksi, mitä islamoppaan esilläpitämän kirjan kirjoittaja Rahim on tehnyt ne 30 vuotta, joista hän kirjansa kiittelevässä esipuheessa mainitsee. Hänen tietämyksensä joutuu erittäin kyseenalaiseksi. Varjo lankeaa myös hänen tarkoitusperiensä ja keinojensa ylle - eikö 30:ssa vuodessa olisi voinut tarkistaa edes joidenkin tietojen paikkaansa pitävyyttä, vai oliko tarkoitus alunperinkin tehdä vain propagandaa?
Osaltaan tämä suomalainen islamopaskin on pitämässä huolta siitä, että muslimien tiedot kristinuskosta ja sen perusteista säilyvät tämäntasoisina ja värittyneinä. Niille, jotka totuutta janoavat, on Jeesuksen saarnaama todellinenkin Evankeliumi tarjolla. Jeesus vakuutti: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." Joh.8:31,32
T o t u u s on tekevä teidät vapaiksi . . .
ps. ks. myös muut islam-aiheiset postaukset
Näytetään tekstit, joissa on tunniste totuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste totuus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Lähteiden luotettavuudesta
Johdanto
Kirjoituksissani (esim. täällä) olen aiemmin moittinut inhimillistä taipumusta rakentaa oma jumalansa omien toiveiden ja mieltymysten mukaiseksi pysähtymättä lainkaan pohtimaan sitä, voisiko se olla totta. Olen peräänkuuluttanut Jumalasta jotain luotettavampaa tietolähdettä.
Olen ajatellut, että jos nyt kerran on Jumala, joka on meidät luonut, hän on saattanut ilmoittaa itsensä. Niin, ei välttämättä - voi ajatella, ettei hän sitä ole tehnyt, mutta silloin emme todellakaan voi varmasti tietää hänestä mitään. Eipä taitaisi olla niin väliksikään - jos hän ei ole tippaakaan kiinnostunut meistä, olisiko meilläkään syytä olla kiinnostuneita hänestä? Kuitenkin se, että tämän universumin luonut mahtava olento tahtoisi olla tekemisissä ihmisen kanssa - se on minusta niin huima mahdollisuus eikä minusta lopulta aivan epäuskottavakaan, että se kannattaa ottaa vakavasti. Jos tälle mahdollisuudelle uhraa vakavan pohdinnan, ei voi hävitä mitään, mutta voi voittaa kaiken. Se vasta mahtaisikin harmittaa, jos tämä mahdollisuus menisi ohitse vain siksi, ettei koskaan viitsinyt kunnolla ajatella koko asiaa.
Niin - minä uskon, että Jumala on Raamatussa puhunut ja ilmoittanut itsensä. Aikomukseni on tätä aihetta myöhemminkin käsitellä ja pohdiskella miksi uskon ilmoituksen olevan juuri Raamattu eikä esim. Koraani, mutta kun koko kakkua en kykene kerralla haukkaamaan, aloitan palasesta, nimittäin evankeliumeiden luotettavuudesta.
Kysymys Uuden testamentin luotettavuudesta on tärkeä siksi, että näiden kirjoitusten kautta tunnemme kristinuskon keskushenkilön, Jeesuksen. Eräs satanisti, jonka kanssa keskustelin väitti kirkon muuttaneen Raamatun sisällön keskiajalla. Myös islamin mukaan Raamattu on väärennetty, ja suosittu Brownin Da Vinci -koodi sekoitti mukaansatempaavan taitavasti faktaa ja fiktiota tästäkin aihepiiristä. Nämä väitteet ovat vakavia, ja jos ne pitäisivät paikkansa arvioisin kristinuskon totuudellisuuden nopeasti uudelleen. Vakavien väitteiden tueksi on tapana esittää todistusaineistoa. Tällä satanistilla ei ollut. Hän pysyi vahvana uskossaan huolimatta tosiasioista.
Evankeliumeiden ajoituksesta
Modernit tutkijat ajoittavat evankeliumit seuraavasti: Matteus 85-90 (jKr), Markus n. 65, Luukas 80-85 sekä Johannes n. 90-100. Perusteita aiemmalle ajoituksellekin on, mm. arvostettu Uuden testamentin tuntija F.F.Bruce (1) ajoittaa Luukkaan kirjoitetuksi 60-70 luvuilla ja Matteuksenkin pian vuoden 70 jälkeen. Vaikka nämä myöhäisemmätkin ajoitukset pitäisivät paikkaansa, niiden kirjoituksen aikaan oli elossa ihmisiä, jotka elivät myös Jeesuksen aikaan ja muistivat Jeesuksen sanoja ja tekoja (2). Historiallisesta näkökulmasta tämä on arvokasta ja rohkaisevaa.
Mikä todistaa tästä aikaisesta olemassaolosta? Moni asia. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa pakanallinen tai sekulaari tekstikokoelma, sen aitous hyväksyttäisiin epäilyksettä. Yksi todiste on kreikankielisten käsikirjoitusten suuri määrä: kokonaisia UT:ta tai sen osia on löydetty yli 5000. Näistä erityisen merkittäviä ovat mm. Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus, jotka ovat 300-luvun alkupuoliskolta, ja sisältävät koko Uuden testamentin (3).
UT verrattuna muut antiikin kirjoitukset
Tämä asettuu perspektiiviin, kun verrataan tilannetta muihin antiikin kirjoituksiin: esim. Caesarin "Gallian sota" on kirjoitettu 58-50 eKr. ja säilyneitä käsikirjoituksia on n. kymmenen, vanhin näistä 800-vuotta Caesarin päivien jälkeen (3). Tacituksen "Annaalien" tilanne on samankaltainen: kirjoitettu n. 100 jKr., varhaisimmat kopiot 800-1000 -luvuilta (4), vanhoja kopioita kymmenkunta. Thucydidesin historian teos on kirjoitettu 460-400 eKr. kopioita 8, aikaisin vuodelta 900 jKr. Herodotuksen historian laita on samalainen, kirjoitettu 488-428 eKr (4). Kukaan klassinen tutkija ei silti kiistä Herodotuksen tai Thucydidesin aitoutta siksi, että väli originaalin ja aikaisimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on 1300 vuotta!
Kuten olemme voineet laskea, vastaava aikaero evankeliumeiden suhteen on omaa luokkaansa. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että on säilynyt merkittäviä papyrysfragmentteja 100-200 -luvulta sekä vuoteen 130 jKr. ajoitettu Johanneksen evankeliumin luvun 18 jakeet 31-33 sekä 37 sisältävä fragmentti (4). Tämä viimeksi mainittu on viimeimmäksi (90-100jKr.) kirjoitetusta evankeliumista, ja ilmeisesti teksti on ollut kiertämässä Egyptiä jo 30-40 vuotta kirjoittamisensa jälkeen (fragmentti nimittäin löytyi Egyptistä).
Raamattusitaatit muissa aikaisissa teksteissä
Edelleen, Uuden testamentin tekstejä siteerataan varhaisissa kirjeissä, kuten Barnabaan kirjeessä (n.100jKr.) Klemensin kirjeessä (n.96jKr.), Ignatiuksen kirjeessä (n.115jKr.), Polykarpoksen kirjeessä filippiläisille (n.120jKr.) sekä lukuisissa 200-luvulla kirjoitetussa kirjeissä (5).
Johtopäätös
Sir Frederic G. Kenyon (6), arvostettu antiikin kielten tutkija ja British Museumin pitkäaikainen johtaja on todennut: "Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna."
Näin ollen meillä on mielestäni hyvät perusteet pitää käytössämme olevaa Uutta testamenttia oleellisesti sellaisena, kuin se aikanaan on kirjoitettu. Näin ollen uskon, että tältä osin meillä on järkevät syyt pitää sen kertomuksia Jeesuksen sanoista ja teoista luotettavina.
Lähteet:
1 Wikipedia (englanninkielinen, hakusana F.F.Bruce). Koska itse en ole ammattilainen Raamatuntutkimuksessa, nojaan tässä tähän arvostettuun tutkijaan ja erityisesti hänen teokseensa "The New Testament Documents: Are they reliable?" joka löytyy internetversiona täältä
2 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II
3 ks.ed.
4 ks.ed.
5 ks.ed.
6 Wikipedia (englanninkielinen, hakusanana nimi)
7 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II
Kirjoituksissani (esim. täällä) olen aiemmin moittinut inhimillistä taipumusta rakentaa oma jumalansa omien toiveiden ja mieltymysten mukaiseksi pysähtymättä lainkaan pohtimaan sitä, voisiko se olla totta. Olen peräänkuuluttanut Jumalasta jotain luotettavampaa tietolähdettä.
Olen ajatellut, että jos nyt kerran on Jumala, joka on meidät luonut, hän on saattanut ilmoittaa itsensä. Niin, ei välttämättä - voi ajatella, ettei hän sitä ole tehnyt, mutta silloin emme todellakaan voi varmasti tietää hänestä mitään. Eipä taitaisi olla niin väliksikään - jos hän ei ole tippaakaan kiinnostunut meistä, olisiko meilläkään syytä olla kiinnostuneita hänestä? Kuitenkin se, että tämän universumin luonut mahtava olento tahtoisi olla tekemisissä ihmisen kanssa - se on minusta niin huima mahdollisuus eikä minusta lopulta aivan epäuskottavakaan, että se kannattaa ottaa vakavasti. Jos tälle mahdollisuudelle uhraa vakavan pohdinnan, ei voi hävitä mitään, mutta voi voittaa kaiken. Se vasta mahtaisikin harmittaa, jos tämä mahdollisuus menisi ohitse vain siksi, ettei koskaan viitsinyt kunnolla ajatella koko asiaa.
Niin - minä uskon, että Jumala on Raamatussa puhunut ja ilmoittanut itsensä. Aikomukseni on tätä aihetta myöhemminkin käsitellä ja pohdiskella miksi uskon ilmoituksen olevan juuri Raamattu eikä esim. Koraani, mutta kun koko kakkua en kykene kerralla haukkaamaan, aloitan palasesta, nimittäin evankeliumeiden luotettavuudesta.
Kysymys Uuden testamentin luotettavuudesta on tärkeä siksi, että näiden kirjoitusten kautta tunnemme kristinuskon keskushenkilön, Jeesuksen. Eräs satanisti, jonka kanssa keskustelin väitti kirkon muuttaneen Raamatun sisällön keskiajalla. Myös islamin mukaan Raamattu on väärennetty, ja suosittu Brownin Da Vinci -koodi sekoitti mukaansatempaavan taitavasti faktaa ja fiktiota tästäkin aihepiiristä. Nämä väitteet ovat vakavia, ja jos ne pitäisivät paikkansa arvioisin kristinuskon totuudellisuuden nopeasti uudelleen. Vakavien väitteiden tueksi on tapana esittää todistusaineistoa. Tällä satanistilla ei ollut. Hän pysyi vahvana uskossaan huolimatta tosiasioista.
Evankeliumeiden ajoituksesta
Modernit tutkijat ajoittavat evankeliumit seuraavasti: Matteus 85-90 (jKr), Markus n. 65, Luukas 80-85 sekä Johannes n. 90-100. Perusteita aiemmalle ajoituksellekin on, mm. arvostettu Uuden testamentin tuntija F.F.Bruce (1) ajoittaa Luukkaan kirjoitetuksi 60-70 luvuilla ja Matteuksenkin pian vuoden 70 jälkeen. Vaikka nämä myöhäisemmätkin ajoitukset pitäisivät paikkaansa, niiden kirjoituksen aikaan oli elossa ihmisiä, jotka elivät myös Jeesuksen aikaan ja muistivat Jeesuksen sanoja ja tekoja (2). Historiallisesta näkökulmasta tämä on arvokasta ja rohkaisevaa.
Mikä todistaa tästä aikaisesta olemassaolosta? Moni asia. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa pakanallinen tai sekulaari tekstikokoelma, sen aitous hyväksyttäisiin epäilyksettä. Yksi todiste on kreikankielisten käsikirjoitusten suuri määrä: kokonaisia UT:ta tai sen osia on löydetty yli 5000. Näistä erityisen merkittäviä ovat mm. Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus, jotka ovat 300-luvun alkupuoliskolta, ja sisältävät koko Uuden testamentin (3).
UT verrattuna muut antiikin kirjoitukset
Tämä asettuu perspektiiviin, kun verrataan tilannetta muihin antiikin kirjoituksiin: esim. Caesarin "Gallian sota" on kirjoitettu 58-50 eKr. ja säilyneitä käsikirjoituksia on n. kymmenen, vanhin näistä 800-vuotta Caesarin päivien jälkeen (3). Tacituksen "Annaalien" tilanne on samankaltainen: kirjoitettu n. 100 jKr., varhaisimmat kopiot 800-1000 -luvuilta (4), vanhoja kopioita kymmenkunta. Thucydidesin historian teos on kirjoitettu 460-400 eKr. kopioita 8, aikaisin vuodelta 900 jKr. Herodotuksen historian laita on samalainen, kirjoitettu 488-428 eKr (4). Kukaan klassinen tutkija ei silti kiistä Herodotuksen tai Thucydidesin aitoutta siksi, että väli originaalin ja aikaisimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on 1300 vuotta!
Kuten olemme voineet laskea, vastaava aikaero evankeliumeiden suhteen on omaa luokkaansa. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että on säilynyt merkittäviä papyrysfragmentteja 100-200 -luvulta sekä vuoteen 130 jKr. ajoitettu Johanneksen evankeliumin luvun 18 jakeet 31-33 sekä 37 sisältävä fragmentti (4). Tämä viimeksi mainittu on viimeimmäksi (90-100jKr.) kirjoitetusta evankeliumista, ja ilmeisesti teksti on ollut kiertämässä Egyptiä jo 30-40 vuotta kirjoittamisensa jälkeen (fragmentti nimittäin löytyi Egyptistä).
Raamattusitaatit muissa aikaisissa teksteissä
Edelleen, Uuden testamentin tekstejä siteerataan varhaisissa kirjeissä, kuten Barnabaan kirjeessä (n.100jKr.) Klemensin kirjeessä (n.96jKr.), Ignatiuksen kirjeessä (n.115jKr.), Polykarpoksen kirjeessä filippiläisille (n.120jKr.) sekä lukuisissa 200-luvulla kirjoitetussa kirjeissä (5).
Johtopäätös
Sir Frederic G. Kenyon (6), arvostettu antiikin kielten tutkija ja British Museumin pitkäaikainen johtaja on todennut: "Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna."
Näin ollen meillä on mielestäni hyvät perusteet pitää käytössämme olevaa Uutta testamenttia oleellisesti sellaisena, kuin se aikanaan on kirjoitettu. Näin ollen uskon, että tältä osin meillä on järkevät syyt pitää sen kertomuksia Jeesuksen sanoista ja teoista luotettavina.
Lähteet:
1 Wikipedia (englanninkielinen, hakusana F.F.Bruce). Koska itse en ole ammattilainen Raamatuntutkimuksessa, nojaan tässä tähän arvostettuun tutkijaan ja erityisesti hänen teokseensa "The New Testament Documents: Are they reliable?" joka löytyy internetversiona täältä
2 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II
3 ks.ed.
4 ks.ed.
5 ks.ed.
6 Wikipedia (englanninkielinen, hakusanana nimi)
7 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II
torstai 14. kesäkuuta 2007
Uskonnoista
Mikä uskonto on oikea? Luulen, että lähes kaikki ovat tätä kysymystä joskus pohtineet. Moni päätyy siihen, että kaikki uskonnot ovat väärässä - ei mitään Jumalaa ole. Suosittu on myös ajatus, että kaikki uskonnot ovat yhtä oikeassa tai ainakin ovat pohjimmiltaan saman asian eri puolia ja vievät samaan paikkaan. Monelle kysymyksellä ei lopulta ole suurta merkitystä, ja tällainen ihminen päätynee useimmiten elelemään sen kulttuurin ja uskonnon piirissä, jonka "valtapiirissä" sattuu asumaan. Eräät taas elävät jokseenkin vilpittömästi uskoen siihen, mihin heidät on kasvatettu uskomaan.
Mutta sitten on niitä, heitä ja meitä, jotka kysyvät: entä jos on olemassa oikea uskonto ja vääriä uskontoja, ja minä olen sattunut syntymään ja kasvamaan väärän uskonnon piirissä? Mikä lääkkeeksi?
Ajattelen, että silloin pitää uskaltaa ottaa riski. Uskaltaa tarkastella ensinnäkin omaa uskontoaan kriittisesti, mutta samalla reilusti ja rehellisesti. Tutustua siihen, mitä uskonto todella opettaa ja miksi, eikä tyytyä pelkästään suosittujen ja usein maallistuneiden "kirkonmiesten ja -naisten" tarjoamiin vastauksiin. Kun on rehellisesti arvioinut kuinka vihreää ruoho on omalla pihamaalla, on mielestäni paremmat edellytykset kurkistaa aidan toiselle puolelle ja pohtia, onko ruoho siellä sittenkin vihreämpää.
Tätä riskiä ottaessani olen myös rukoillut: "Sinä Korkein, Todellinen, hyvä Jumala; jos olet olemassa ja välität ja kuulet tällaista maan matosta, niin ole minulle armollinen ja johdata minut tuntemaan sinut sellaisena kuin todella olet, palvelemaan sinua niin kuin haluat sinua palveltavan, ja kulkemaan sitä tietä, jota haluat minun kulkevan".
Tämänkaltainen rukous on mielestäni turvallinen ja itse asiassa se löytyy ainakin niin juutalaisten, kristittyjen kuin muslimienkin pyhästä kirjasta. Daavidin psalmi 139 päättyy: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle". Koraanin ensimmäisen suuran loppu kuuluu: "Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät."
Tämän kirjoittaja on tähän asti ohjattu kulkemaan klassisen kristinuskon mukaista Jeesus-tietä. Matkan varrella tällä kulkijalla on ollut tilaisuus vaihtaa ajatuksia mm. ateistien, satanistien, toisten kristittyjen, muslimien, Jehovantodistajien, mormonien, sikhien ja teosofien kanssa. Toivon ja uskon, että näitä tilaisuuksia tulee jatkossa lisääkin. Näistä etenkin Jehovantodistajien oppiin ja islamiin olen tutustunut jossain määrin syvemminkin. Näistä kirjoittanen jatkossa lisää.
Minun uskoni ei riitä uskomaan jumalattomaan maailmankaikkeuteen. Jumala on, siitä olen vakuuttunut. Kristinusko on tähän asti kestänyt kriittisetkin kysymykset. Sitä suosittelen.
Jos olet eri mieltä, kommentoi toki.
Mutta sitten on niitä, heitä ja meitä, jotka kysyvät: entä jos on olemassa oikea uskonto ja vääriä uskontoja, ja minä olen sattunut syntymään ja kasvamaan väärän uskonnon piirissä? Mikä lääkkeeksi?
Ajattelen, että silloin pitää uskaltaa ottaa riski. Uskaltaa tarkastella ensinnäkin omaa uskontoaan kriittisesti, mutta samalla reilusti ja rehellisesti. Tutustua siihen, mitä uskonto todella opettaa ja miksi, eikä tyytyä pelkästään suosittujen ja usein maallistuneiden "kirkonmiesten ja -naisten" tarjoamiin vastauksiin. Kun on rehellisesti arvioinut kuinka vihreää ruoho on omalla pihamaalla, on mielestäni paremmat edellytykset kurkistaa aidan toiselle puolelle ja pohtia, onko ruoho siellä sittenkin vihreämpää.
Tätä riskiä ottaessani olen myös rukoillut: "Sinä Korkein, Todellinen, hyvä Jumala; jos olet olemassa ja välität ja kuulet tällaista maan matosta, niin ole minulle armollinen ja johdata minut tuntemaan sinut sellaisena kuin todella olet, palvelemaan sinua niin kuin haluat sinua palveltavan, ja kulkemaan sitä tietä, jota haluat minun kulkevan".
Tämänkaltainen rukous on mielestäni turvallinen ja itse asiassa se löytyy ainakin niin juutalaisten, kristittyjen kuin muslimienkin pyhästä kirjasta. Daavidin psalmi 139 päättyy: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle". Koraanin ensimmäisen suuran loppu kuuluu: "Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät."
Tämän kirjoittaja on tähän asti ohjattu kulkemaan klassisen kristinuskon mukaista Jeesus-tietä. Matkan varrella tällä kulkijalla on ollut tilaisuus vaihtaa ajatuksia mm. ateistien, satanistien, toisten kristittyjen, muslimien, Jehovantodistajien, mormonien, sikhien ja teosofien kanssa. Toivon ja uskon, että näitä tilaisuuksia tulee jatkossa lisääkin. Näistä etenkin Jehovantodistajien oppiin ja islamiin olen tutustunut jossain määrin syvemminkin. Näistä kirjoittanen jatkossa lisää.
Minun uskoni ei riitä uskomaan jumalattomaan maailmankaikkeuteen. Jumala on, siitä olen vakuuttunut. Kristinusko on tähän asti kestänyt kriittisetkin kysymykset. Sitä suosittelen.
Jos olet eri mieltä, kommentoi toki.
lauantai 19. toukokuuta 2007
Jos Jumalaa ei ole, mikä on ihminen?
Olen joskus spekuloinut ateistisilla uskomuksilla ja pohdiskellut niiden seurauksia. Otetaan tähän kirjoitukseen se olettamus, ettei Jumalaa ole lähtökohdaksi. Sivutetaan huolettomasti se, miten maailma syntyi tyhjästä ilman syytä, ja kuinka pelkkä sattuma sai aikaiseksi niinkin suunnitelmallisen kokonaisuuden kuin ihminen.
Oletko ajatellut mitä ihminen näistä lähtökohdista on? Pääasiassa happea, hiiltä, vetyä, typpeä, kalsiumia ja fosforia, ja lisäksi löytyy pieniä, mutta merkittäviä määriä natriumia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, alumiinia, kromia, piitä, rubidiumia, litiumia, arseenia, fluoria, bromia, jodia, seleeniä, booria, bariumia ja strontiumia (ja jos mennään huikeisiin tarkkuuksiin, niin ilmeisesti myös lähes kaikkia muitakin luonnon alkuaineita).
Noh, alkuaineita on luonto pullollaan. Mitä erikoista ihmisessä on kalliolla kasvavaan mäntyyn verrattuna?
Tietoisuus, persoona, ajatukset ehkä? Mutta mitä ne ovatkaan? Sähköimpulsseja ja yllämainittujen aineiden kemiallista leikkiä yksin ja yhdisteissään. Totesimme jo, että aineet olivat osa luontoa, ja sähkö on vain seurausta näiden ominaisuuksista ja keskinäisistä vuorovaikutussuhteista - ei mitään sen mystisempää. Ajattelumme, tietoisuutemme ja persoonamme koostuvat kaikki todellisuudessa pelkästä sähköstä ja ionien leikistä.
Mitä seurauksia tällä lähtökohdalla ja tällä johtopäätöksellä onkaan? Onko olemassa perusteita objektiiviselle ihmisarvolle? Onko mitään kaikkia velvoittavaa moraalilakia? Entä järki ja logiikka - voimmeko luottaa niihinkään, kun kerran se mitä luulemme omaksi ajatteluksemme on vain luonnonlakien määrämillä raiteilla kulkevien sähkökemiallisten prosessien aikaansaamaa tunnetta siitä, että itse muka päättelisimme jotain? Palailen näihin teemoihin tarkemmin tulevaisuudessa - jos Luoja suo ja me elämme.
Oletko ajatellut mitä ihminen näistä lähtökohdista on? Pääasiassa happea, hiiltä, vetyä, typpeä, kalsiumia ja fosforia, ja lisäksi löytyy pieniä, mutta merkittäviä määriä natriumia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, alumiinia, kromia, piitä, rubidiumia, litiumia, arseenia, fluoria, bromia, jodia, seleeniä, booria, bariumia ja strontiumia (ja jos mennään huikeisiin tarkkuuksiin, niin ilmeisesti myös lähes kaikkia muitakin luonnon alkuaineita).
Noh, alkuaineita on luonto pullollaan. Mitä erikoista ihmisessä on kalliolla kasvavaan mäntyyn verrattuna?
Tietoisuus, persoona, ajatukset ehkä? Mutta mitä ne ovatkaan? Sähköimpulsseja ja yllämainittujen aineiden kemiallista leikkiä yksin ja yhdisteissään. Totesimme jo, että aineet olivat osa luontoa, ja sähkö on vain seurausta näiden ominaisuuksista ja keskinäisistä vuorovaikutussuhteista - ei mitään sen mystisempää. Ajattelumme, tietoisuutemme ja persoonamme koostuvat kaikki todellisuudessa pelkästä sähköstä ja ionien leikistä.
Mitä seurauksia tällä lähtökohdalla ja tällä johtopäätöksellä onkaan? Onko olemassa perusteita objektiiviselle ihmisarvolle? Onko mitään kaikkia velvoittavaa moraalilakia? Entä järki ja logiikka - voimmeko luottaa niihinkään, kun kerran se mitä luulemme omaksi ajatteluksemme on vain luonnonlakien määrämillä raiteilla kulkevien sähkökemiallisten prosessien aikaansaamaa tunnetta siitä, että itse muka päättelisimme jotain? Palailen näihin teemoihin tarkemmin tulevaisuudessa - jos Luoja suo ja me elämme.
torstai 17. toukokuuta 2007
Älä usko mitään
"...älä usko mitään, älä usko mitään mikä ei ole totta". Näin lauloi nyttemmin jo musisoinnin lopettanut pitkän linjan hevigospelbändi Terapia.
Mihin sinä uskot? Miksi? Onko mitään syytä uskoa, että uskomuksesi pitää yhtä todellisuuden kanssa?
Tänä päivänä moni rakentelee oman jumalansa ikäänkuin supermarketista ostetuista palasista. "Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en niinkuin kirkko opettaa". "Minun j/Jumalani päästää kaikki taivaaseen".
Mistä tiedät? Oletko omissa pohdinnoissasi päätynyt tähän? Maailmassa on n. 6,6 miljardia ihmistä. Hekin ajattelevat näitä asioita. Miksi juuri sinun ajatuksesi näiden kaikkien joukosta tavoittaisi totuuden? Ja jos ei tavoita, mitä hyötyä on tämmöiseen uskoa - vain siksi, että haluaisi uskoa?
Aikanaan oli epäjumalankuvia. Kivisiä tai puisia patsaita - ihmistekoisia, kuinkas muuten. Näitä puettiin, syötettiin ja vietiin nukkumaan. Kumarrettiin, palvottiin ja kunnioitettiin. Israelin profeetta Jesajan kirjassa (luku 44) tätä havainnollistetaan:
Näin se on mennyt. Tuolle on helppo hymyillä - ovatpa yksinkertaisia ihmisiä. Eroaako tämänpäivän moderni ihminen lopulta näistä patsaiden veistäjistä kovinkaan paljon? Moni rakentaa j/Jumalansa mielikuvissaan juuri näin: työkaluinaan toivomuksensa hän "veistää" itselleen semmoisen mielikuvitusjumalan jollaiseen haluaa uskoa. Kun pahat päivät tulevat, ketä muutakaan hän rukoilee ja huutaa avuksi, kuin tätä omaa luomustaan.
Jesaja jatkaa:
Jos haluamme uskollamme tavoittaa sen mikä on totta, eikö meillä täytyisi olla jokin omia mieltymyksiämme luotettavampi tietolähde uskomme kohteesta? Vai jatkammeko mieluummin näiden puupölkkyjen, puupäidemme tuotosten kumartamista?
Mihin sinä uskot? Miksi? Onko mitään syytä uskoa, että uskomuksesi pitää yhtä todellisuuden kanssa?
Tänä päivänä moni rakentelee oman jumalansa ikäänkuin supermarketista ostetuista palasista. "Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en niinkuin kirkko opettaa". "Minun j/Jumalani päästää kaikki taivaaseen".
Mistä tiedät? Oletko omissa pohdinnoissasi päätynyt tähän? Maailmassa on n. 6,6 miljardia ihmistä. Hekin ajattelevat näitä asioita. Miksi juuri sinun ajatuksesi näiden kaikkien joukosta tavoittaisi totuuden? Ja jos ei tavoita, mitä hyötyä on tämmöiseen uskoa - vain siksi, että haluaisi uskoa?
Aikanaan oli epäjumalankuvia. Kivisiä tai puisia patsaita - ihmistekoisia, kuinkas muuten. Näitä puettiin, syötettiin ja vietiin nukkumaan. Kumarrettiin, palvottiin ja kunnioitettiin. Israelin profeetta Jesajan kirjassa (luku 44) tätä havainnollistetaan:
"Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään. Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. ... Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa. Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!" Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: - Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani! "
Näin se on mennyt. Tuolle on helppo hymyillä - ovatpa yksinkertaisia ihmisiä. Eroaako tämänpäivän moderni ihminen lopulta näistä patsaiden veistäjistä kovinkaan paljon? Moni rakentaa j/Jumalansa mielikuvissaan juuri näin: työkaluinaan toivomuksensa hän "veistää" itselleen semmoisen mielikuvitusjumalan jollaiseen haluaa uskoa. Kun pahat päivät tulevat, ketä muutakaan hän rukoilee ja huutaa avuksi, kuin tätä omaa luomustaan.
Jesaja jatkaa:
"Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua. Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: - Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?"
Jos haluamme uskollamme tavoittaa sen mikä on totta, eikö meillä täytyisi olla jokin omia mieltymyksiämme luotettavampi tietolähde uskomme kohteesta? Vai jatkammeko mieluummin näiden puupölkkyjen, puupäidemme tuotosten kumartamista?
tiistai 15. toukokuuta 2007
Elämän tarkoituksesta
Olen tuuminut, että meillä on tämä elämä aikaa selvitellä miksi olemme täällä. Kukaan ei tiedä kuinka paljon tuota elämää on enää jäljellä. Oletkos sinä, tätä lukemaan eksynyt surffailija, koskaan pohdiksellut mikä on elämäsi tarkoitus?
Minä ajattelin etsiä ja löytää sen, mikä on totta, ja sitten tehdä johtopäätökset tämän mukaan.
Minulle kävi niin, että maailmankaikkauden Luoja, tämän suuren näytelmän Kirjoittaja löysikin minut. "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan." (Jaak.4:5). Minut hän sai kiinni, ja on nyt sinunkin kannoillasi. Hän nimittäin "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1.Tim.2:4).
Tuntemaan totuuden? Mikä on totuus? Tämän maapallon pinnalla on kävellyt mies, joka sanoi olevansa totuus. Hän, Jeesus sanoi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh.14:6). Juuri tästä syystä Kaikkivaltias Jumala, Isä, tahtoo että tulisimme tuntemaan Jeesuksen.
Kuinka hänet voi tuntea, hänhän eli 2000 vuotta sitten? Silminnäkijäkertomukset hänen teoistaan ja sanoistaan voisivat olla kova sana. Se meillä on Raamatussa. Esim. Luukas kirjoittaa, että "sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita, olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen jotta oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu." (Luuk.1:2-4). Jeesuksen teloituksessa paikalla ollut Johannes kirjoittaa: "Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta." (Joh.19:35). Narnia-sarjan kirjoittanut kirjallisuuden professori C.S. Lewis - entinen älykköateisti, josta tuli kristitty - sanoi tuntevansa myytit kuin omat taskunsa ja että Raamattu on kaikkea muuta kuin myytti.
Mitä Raamattu sitten opettaa? Siihen suosittelen tutustumaan itse, alkaen Uudesta testamentista, esim. Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista. Kirjoitanpa kuitenkin lyhyesti tiivistelmän siitä minkä minä arvioin keskeisimmäksi.
Jumala loi maailman. Ihmiset, sinutkin, hän loi omaksi kuvakseen! Sitten katsoi kaikkea luomaansa ja totesi että se on sangen hyvää. (1.Moos.1:31).
Sitten ihminen lankesi syntiin ja turmeli Jumalan luomistyön. Hän, sinä ja minä, emme suostuneet sille paikalle, jonka Jumala oli meille tarkoittanut. (1.Moos.3). Siksi maailmassa on kärsimystä, siksi sinäkin olet joskus rauhaton, onneton ja epätoivoinen. Me olemme itse syypäitä tähän. Olemme kaikki tehneet syntiä ja siten Jumalan kirkkautta vailla. (Room.3:23). Emme voi mitenkään puolustaa itseämme. "Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. -- Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä." (Room.2:1-5) .
Jumala tuomitsee vääryyden, hänestä ei ole ok, että vahvempi sortaa heikompaa. Paha tulee saamaan palkkansa, me kaikki sen ansaitsemme, synnin palkan, joka on kuolema, kadotus, iankaikkinen ero Jumalasta. (Room.6:23).
Mutta, kuten sanottu, Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat", siksi Jeesus tuli maailmaan. Hän otti tuon synnin palkan kantaakseen ja kuoli meidän puolestamme. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room.6:23), me saamme hänen "armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi" (Room.3:24). "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. "(Room.8:1).
Raamattu kertoo myös, että koska Jeesus kuoli syyttömänä, kuolema ei voinut pitää häntä vallassaan ja hän nousi kuolleista. "Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan" (Ap.t.2:24).
Niinpä. Hän elää ja toimii vieläkin. Moni tuntee hänet - he kertovat siitä esimerkiksi täällä. Sinäkin voit tuntea tuon persoonista suurimman. Miksi enää pakenisit?
Minä ajattelin etsiä ja löytää sen, mikä on totta, ja sitten tehdä johtopäätökset tämän mukaan.
Minulle kävi niin, että maailmankaikkauden Luoja, tämän suuren näytelmän Kirjoittaja löysikin minut. "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan." (Jaak.4:5). Minut hän sai kiinni, ja on nyt sinunkin kannoillasi. Hän nimittäin "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1.Tim.2:4).
Tuntemaan totuuden? Mikä on totuus? Tämän maapallon pinnalla on kävellyt mies, joka sanoi olevansa totuus. Hän, Jeesus sanoi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh.14:6). Juuri tästä syystä Kaikkivaltias Jumala, Isä, tahtoo että tulisimme tuntemaan Jeesuksen.
Kuinka hänet voi tuntea, hänhän eli 2000 vuotta sitten? Silminnäkijäkertomukset hänen teoistaan ja sanoistaan voisivat olla kova sana. Se meillä on Raamatussa. Esim. Luukas kirjoittaa, että "sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita, olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen jotta oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu." (Luuk.1:2-4). Jeesuksen teloituksessa paikalla ollut Johannes kirjoittaa: "Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta." (Joh.19:35). Narnia-sarjan kirjoittanut kirjallisuuden professori C.S. Lewis - entinen älykköateisti, josta tuli kristitty - sanoi tuntevansa myytit kuin omat taskunsa ja että Raamattu on kaikkea muuta kuin myytti.
Mitä Raamattu sitten opettaa? Siihen suosittelen tutustumaan itse, alkaen Uudesta testamentista, esim. Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista. Kirjoitanpa kuitenkin lyhyesti tiivistelmän siitä minkä minä arvioin keskeisimmäksi.
Jumala loi maailman. Ihmiset, sinutkin, hän loi omaksi kuvakseen! Sitten katsoi kaikkea luomaansa ja totesi että se on sangen hyvää. (1.Moos.1:31).
Sitten ihminen lankesi syntiin ja turmeli Jumalan luomistyön. Hän, sinä ja minä, emme suostuneet sille paikalle, jonka Jumala oli meille tarkoittanut. (1.Moos.3). Siksi maailmassa on kärsimystä, siksi sinäkin olet joskus rauhaton, onneton ja epätoivoinen. Me olemme itse syypäitä tähän. Olemme kaikki tehneet syntiä ja siten Jumalan kirkkautta vailla. (Room.3:23). Emme voi mitenkään puolustaa itseämme. "Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. -- Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä." (Room.2:1-5) .
Jumala tuomitsee vääryyden, hänestä ei ole ok, että vahvempi sortaa heikompaa. Paha tulee saamaan palkkansa, me kaikki sen ansaitsemme, synnin palkan, joka on kuolema, kadotus, iankaikkinen ero Jumalasta. (Room.6:23).
Mutta, kuten sanottu, Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat", siksi Jeesus tuli maailmaan. Hän otti tuon synnin palkan kantaakseen ja kuoli meidän puolestamme. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room.6:23), me saamme hänen "armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi" (Room.3:24). "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. "(Room.8:1).
Raamattu kertoo myös, että koska Jeesus kuoli syyttömänä, kuolema ei voinut pitää häntä vallassaan ja hän nousi kuolleista. "Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan" (Ap.t.2:24).
Niinpä. Hän elää ja toimii vieläkin. Moni tuntee hänet - he kertovat siitä esimerkiksi täällä. Sinäkin voit tuntea tuon persoonista suurimman. Miksi enää pakenisit?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
