Ihan kiva, että Kalle Kehvelin kaveri kävi vankeja katsomassa. Vaan eipä hänestä tainnut olla tosiystäväksi - ei kyennyt vapauttamaan ystäviään, eikä liioin ollut jakanut heidän kohtaloaan.Tätä lukiessani huomasin mielessäni taas vetäneeni linkin maan ja taivaan välille. Mieleeni tuli nimittäin tämän maailmankaikkeuden Luoja ja se, miten Hän osoittautui tosi ystäväksi.
Nimittäin, telkeydyttyämme itse synnin vankilaan, Hän täytti tarinan kumpaisenkin vangin toivomuksen. Ensinnäkin Hän tuli itse ihmiseksi jakamaan kipumme ja kohtalomme ja kärsi omissa nahoissaan täällä synnin vankilassa. Toiseksi Hän "järjesti meidät ulos täältä", päästämällä meidät synnin kahleista aitoon vapauteen.
Näin ymmärrän evankeliumin, ilosanoman: Jeesus itse murtautunut tuonne vankityrmäämme ja avannut meille tien ulos. Hän tahtoo kantaa meidät ulos tuosta tyrmästä. Jeesus-fobiamme ja kieltävä vastaus Hänelle on kuin roikkumista omin käsin kiinni noissa tyrmän kaltereissa, ettei Jumala vain saisi kannettua meitä vapauteen.
Siksi tahtoisinkin sanoa: päästä jo, hyvä ihminen irti niistä kaltereista! Suostu pelastettavaksi, sillä saat olla vapaa Kristuksessa.
Ps.
Viime aikoina on ollut yllin kyllin puuhaa, joka on pitänyt minut poissa väsäämästä lisää blogitekstejä. Ehkä sitä jollakin viiveellä palaillaan hieman aktiivisempaankin kirjoitteluun...
