maanantai 28. toukokuuta 2007

Hattrick'ers check this out

What is Hattrick? In few words it is a football manager game that you play in the internet with a virtual team against 978 554 (28th May 2007) other people. If you like, go check it out from the link. But be warned - some find it quite addictive.

I've got also few words to you guys who already know about Hattrick and maybe even found here through the link at my team's homepage.

Pallo-Kalat is Finnish and means ball(oon)fish. My teams unofficial logo is up there.

The name of my home stadium is Vastavirtaan Arena, which translates to "Upstream Arena".

Why why why? Why do the fish look like this, and why do they wanna go agaisnt the stream? This is maybe a bit symbolic but let me try to explain briefly.

The mainstream today tells us, that there's no truth. In other words, there are as many truths as there are people on the Earth. The truth and even ethichs, right and wrong, come down to opinions - each of them is just as valuable, just as true.

I don't buy that.

This manager-fish is trying to swim against the stream. I do believe that there is a truth. A truth which remains the same, despite the different opinions. A truth that you might want to call the Truth. I do believe that there is absolute right and wrong. I believe that this all can and it should have a dramatic impact to our lives.

What what what am I talking about? I'm gonna write more some other time. If you found your way to my blog via Hattrick, I'd be glad if you'd like to post comment or even a question or whatever. It would also motivate me to write in English every now and then.

Cheers! Hope to see you again!

Erkki Lemisen runo

Sateen liottama, tuulen pieksemä,
myrskyn repimä linnunpelätin,
seisoo keppijalassaan mansikkamaan
keskellä suorittaen tehtäväänsä,
karkottamista.

Turmeluksen vioittama, pirun pieksemä,
elämän repimä saarnamies
seisoo pöntössään ihmisten keskellä suorittaen
tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan, kun on ryysyjen sisällä
risti.
Erkki Leminen







Kuulin tämän runon eilen radiosta. Etsivä löysi. Lainaan sen siis tänne.

lauantai 26. toukokuuta 2007

Satunnainen havainto

Vihreän huoneemme ikkunasta näkyy alla menevä pyörätie. Satuin tänään ikkunan ääreen hetkeksi seurailemaan, kun joku satunnainen nuori naispuolinen kulkija siemaili kävellessään juomaansa tölkistä. Sitten hän pysähtyi ja kallisti tölkkiä viimeisetkin pisarat saadakseen.

Sattumoisin juuri sillä kohtaa, jolla hän pysähtyy, on pyörätien toisessa laidassa roskis - välimatka maksimissaan kolme metriä. Mitä tekeekään lyhyen tarinamme päähenkikö? Kierrättääkö hän? Vai päätyykö hän ehkä sittenkin laittamaan tölkin roskikseen? Jännitys tiivistyy...

Limu tai siideri näyttää selvästi maistuneen. Hän ottaa askeleen, ottaa toisen...
Hän heittää tölkkinsä luontoon ja jatkaa tyytyväisenä matkaansa.
Siellä se nyt lojuu. Kuuden metrin päässä roskiksesta.

Kuvaakohan tällainen välinpitämätön ja - ah! - niin avarakatseinen toiminta jotenkin syvemminkin ihmisluontoa?

perjantai 25. toukokuuta 2007

Suuri sandaalinnauhateoria

Lainaan tähän kirjoituksen kuopiolaisesta jo ajat sitten (ilm. toukokuu 2003 tai joulukuu 2005) ilmestyneestä Kirkko ja koti -lehdestä. Sen on kirjoittanut pakinoitsija "Jälkiviisas", joka ei valitettavasti ole viisastellut lehdessä enää pitkään aikaan. Kunnia tästä hienosta teoriasta kuuluu siis hänelle.




torstai 24. toukokuuta 2007

Lisää ihmisarvosta ja etiikasta

Kirjoittelin muutama päivä sitten ihmisarvosta ja etiikasta siitä lähtökohdasta, ettei Jumalaa olisi olemassa. Tällöin ne ovat suhteelliset ja subjektiiviset - voit antaa jollekin arvon tai olla antamatta. Makuasioita, mielipiteitä. Kuinka mielekästä on kiistellä niistä?

Olkoon tämän kirjoituksen lähtökohta se, että kristinuskon ilmoittama Jumala on olemassa.

Jumalan luomana ihminen on arvokas. Hänet, Sinut, minut on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi hän loi meidät. Arvomme ei riipu siitä, mitä saamme aikaiseksi tai miltä meistä tuntuu, ei itseluottamuksestamme tai sen puutteesta. Jumala jo katsoi luomistyötään, Sinuakin, ja totesi sen sangen hyväksi. Hän muovasi Sinut äitisi kohdussa, sait hahmosi näkymättömissä; olet ihme, suuri ihme, Jumalan ihmeellistä tekoa.

Jumala arvostaa, rakastaa ihmistä näin paljon. Siksi hän on säätänyt, että meidän kuuluu kohdella toisiamme niinkuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Hyvä ei ole hyvää vain, koska se sattuu miellyttämään minua. Paha ei vastaavasti pahaa siksi, etten tykkää siitä. Hyvällä ja pahalla, oikealla ja väärällä on absoluuttinen vertailukohta, jonka takaa sen absoluuttinen asettaja, Jumala. Jumala kelpaa sen takaajaksi, koska 1) Hänellä on meihin tekijänoikeus 2) Hän on universumin suvereeni Majesteetti ja 3) Hän kykenee saattamaan ihmisen vastuuseen teoistaan.

Esille nostettu ongelma on, mikä tämä laki sitten tarkalleen on? Kristinuskon mukaan olemme mokanneet, langenneet ja turmelleet itsemme, myös moraalitajuamme. Kuitenkin Hän on laittanut iankaikkisuuden sydämeemme. Kaikilla ihmisillä on omatunto, ja lähes kaikki kuulevat sitä halutessaan vielä: tee toisille, niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Tottakai voimme yhä erehtyä. Kristinuskon mukaan Jumalan sanaan sidottu omatunto lienee paras opas eettiseen elämään.

Mielenkiintoista tässä Jumalan sanaan sidotussa omassatunnossa on se, ettei se ole ihmiselle oikein mieluinen. Se ei päästä meitä puhtain paperein, vaan joutuu tunnustamaan sen, ettemme elä ja toimi niinkuin meidän kuuluisi. Teemme pahaa ajatuksin, sanoin ja teoin. Vielä enemmän jätämme tekemättä sitä hyvää, jonka voisimme ja joka meidän kuuluisi tehdä. Tämän ymmärrämme yleensä ihan luonnostammekin, mutta vielä kirkkaammin se näkyy, kun sitä peilaa kymmenen käskyn tai etenkin Jeesuksen vuorisaarnan (Matt.5-7) valossa.

Tämän johdosta Jumala kuitenkin näyttää meille ihmisen suunnattoman arvon teoillaan. Kun Hänen pyhyytensä vaatii rikokselle ja velalle sovitusta - syylliselle, Sinulle ja minulle rangaistusta - Hän tiesi, ettei meistä ole itseämme sovittamaan ja tekojemme seurauksia kantamaan. Niinpä Hän itse osti meidät vapaaksi, maksoi velkamme, kärsi rangaistuksemme. Hinnaksi, lunnaiksi Isä antoi Poikansa, Poika henkensä. Onko suurempaa rakkautta, kun antaa henkensä niiden edestä, joita rakastaa?

Siksi, ihminen, olet arvokas.

sunnuntai 20. toukokuuta 2007

Väliltä taivaan ja maan...



Taivaan ja maan välille mahtuu toisinaan tällaisiakin pilviä. Helmiäispilviksi noita kuulemma sanotaan, ufohavaintoihinkin ovat innoittaneet. Koostuvat Wikipedian mukaan vaihtelevasta koostumuksesta typpihappoa, rikkihappoa ja vettä/jääkiteitä. Toisten tietojen mukaan freoneista ja jääkiteistä, tiedä siitä sitten. Hieno se joka tapauksessa oli, onneksi oli kamera mukana.

Kuvattu 23.12. 2006 Kuopion ja Pieksämäen välillä.

Ihmisarvosta ja etiikasta

Eilen illalla pohdiskelin mitä tai mikä ihminen on materialistisista lähtökohdista. Läjä alkuaineita. Tietoisuus, persoona, ajatukset sähköimpulsseja ja ko. aineiden kemiallista leikkiä yksin ja yhdisteissään. Kaikki huiman sattuman tuotosta. Olennaisesti samaa kuin kasa soraa tai ämpärillinen lihaa.

Onko tarpeen aukikirjoittaa arvojen ja etiikan kohtaloa, se kun on melko itsestään selvää. Ollakseen objektiviisia eli kaikkia sitovia arvot edellyttävät absoluuttista mittapuuta, standardia, johon vertaamalla hyvä erotetaan pahasta ja arvokas arvottomasta. Tämä standardi taas edellyttää suvereenia asettajaa, Jumalaa, koska muuten arvot ovat subjektiivisia eli pelkästään mielipiteitä. Suuret ajattelijat Kantista Nietzscheen ovat tästä liikuttavan yksimielisiä, vaikka päätyvätkin lopulta kovin erilaisille ajatuspoluille.

En väitä, että ateistit olisivat moraalittomia tai pahoja ihmisiä. Kummastelen vain sitä, kuinka moni heistä esittää moraalisia kannanottoja ikäänkuin luullen olevansa oikeassa. Melkein kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että murhaaminen on väärin. Entä jos kysymme, miksi? Miksi se on väärin?

Siksikö, että siinä joutuu toinen ihminen kärsimään ja kuolemaan? Miksi kuitenkaan välittäisimme toisesta ihmisestä - hänhän on vain sattuman tuotosta, alkuainerypäs ja sähköimpulsseja? Ethän suhtaudu tällaisella hupsulla tunteilulla jauhelihapakettiinkaan, josta teet ruokaa.

Siksikö, ettei yhteiskunta tai lajimme selviydy, jos vain tapamme toisiamme? Niin, voi olla ettei selviydy, mutta miksi sen pitäisi selvityä?

Niin niin, on luonnollista haluta ja toivoa omaa ja lajinsa etua, sehän on se eloonjäämisvietti. Mutta nämä vietit, halumme ja toiveemme - pelkkiä mielipiteitä, pelkkiä sähkökemiallisia reaktioita. Millä perusteella sinun mielipiteesi on parempi, oikeampi ja arvokkaampi, kuin sen toisen? Hänen mielestään hän saa murhata silloin kun se häntä hyödyttää. Mielipide vastaan mielipide. Makuasia. Milläpä päätät, että toinen on oikea ja toinen väärä? Emmehän me suhtaudu makumieltymyksiimmekään tällaisella kiihkolla - emme vaahtoa siitä, että joku syö fetajuustoa, vaikkemme itse siitä pidäkään.

Ihmisarvo ja moraali joutuu suhteellisuuden suolle, jos Jumalaa ei ole. Voit esittää mielipiteitäsi, mutta ovatko ne silloin mitään kummempaa kuin mielipiteitä? Toisillakin on johdomukaisesti samanlainen oikeus mielipiteisiinsä, vai rohkenetko väittää, että sinulla on jotenkin oikeammat mielipiteet kuin muilla? Jos rohkenetkin, niin voi rohjeta se murhaajakakin, tai se eläinrääkkääjä, tai joku namusetä. He eivät enää ole väärässä tai pahoja. He ovat vain eri mieltä kanssasi. Suvaitsetko sitä?

Näin siis, jos Jumalaa ei ole. Entä, jos onkin?

lauantai 19. toukokuuta 2007

Jos Jumalaa ei ole, mikä on ihminen?

Olen joskus spekuloinut ateistisilla uskomuksilla ja pohdiskellut niiden seurauksia. Otetaan tähän kirjoitukseen se olettamus, ettei Jumalaa ole lähtökohdaksi. Sivutetaan huolettomasti se, miten maailma syntyi tyhjästä ilman syytä, ja kuinka pelkkä sattuma sai aikaiseksi niinkin suunnitelmallisen kokonaisuuden kuin ihminen.

Oletko ajatellut mitä ihminen näistä lähtökohdista on? Pääasiassa happea, hiiltä, vetyä, typpeä, kalsiumia ja fosforia, ja lisäksi löytyy pieniä, mutta merkittäviä määriä natriumia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, alumiinia, kromia, piitä, rubidiumia, litiumia, arseenia, fluoria, bromia, jodia, seleeniä, booria, bariumia ja strontiumia (ja jos mennään huikeisiin tarkkuuksiin, niin ilmeisesti myös lähes kaikkia muitakin luonnon alkuaineita).

Noh, alkuaineita on luonto pullollaan. Mitä erikoista ihmisessä on kalliolla kasvavaan mäntyyn verrattuna?

Tietoisuus, persoona, ajatukset ehkä? Mutta mitä ne ovatkaan? Sähköimpulsseja ja yllämainittujen aineiden kemiallista leikkiä yksin ja yhdisteissään. Totesimme jo, että aineet olivat osa luontoa, ja sähkö on vain seurausta näiden ominaisuuksista ja keskinäisistä vuorovaikutussuhteista - ei mitään sen mystisempää. Ajattelumme, tietoisuutemme ja persoonamme koostuvat kaikki todellisuudessa pelkästä sähköstä ja ionien leikistä.

Mitä seurauksia tällä lähtökohdalla ja tällä johtopäätöksellä onkaan? Onko olemassa perusteita objektiiviselle ihmisarvolle? Onko mitään kaikkia velvoittavaa moraalilakia? Entä järki ja logiikka - voimmeko luottaa niihinkään, kun kerran se mitä luulemme omaksi ajatteluksemme on vain luonnonlakien määrämillä raiteilla kulkevien sähkökemiallisten prosessien aikaansaamaa tunnetta siitä, että itse muka päättelisimme jotain? Palailen näihin teemoihin tarkemmin tulevaisuudessa - jos Luoja suo ja me elämme.

perjantai 18. toukokuuta 2007

Aiheeton

"...en aivan tyhjänpäiväisestä aio (jatkossa) (usein) (tarkoituksella) kirjoittaa. Jos kirjoitan, asiaakin minulla varmaan silloin on."

Tulin blogini väsyneenä kirjoitetussa avausviestissä kenties alleviivanneeksi omaa asiallisuuttani enemmän kuin sopivasti. Ujutin näemmä sentään joukkoon jokusen varauksen. Todettakoon nyt vain, että otan jatkossa itselleni vapauden myös kirjoittaa jotain jos vain siltä tuntuu. Kommentoida, ihmetellä, ottaa kantaa.

Voisin vaikka aloittaa ihmettelemällä sitä, kuinka näille suomalaistenkin tuhansille blogeille riittää lukijoita? Mikä näissä kiehtoo? Mitenkä sinäkin, tätä lukeva, tänne osuit? Osunetko toiste? Toivottavasti.

torstai 17. toukokuuta 2007

Älä usko mitään

"...älä usko mitään, älä usko mitään mikä ei ole totta". Näin lauloi nyttemmin jo musisoinnin lopettanut pitkän linjan hevigospelbändi Terapia.

Mihin sinä uskot? Miksi? Onko mitään syytä uskoa, että uskomuksesi pitää yhtä todellisuuden kanssa?

Tänä päivänä moni rakentelee oman jumalansa ikäänkuin supermarketista ostetuista palasista. "Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en niinkuin kirkko opettaa". "Minun j/Jumalani päästää kaikki taivaaseen".

Mistä tiedät? Oletko omissa pohdinnoissasi päätynyt tähän? Maailmassa on n. 6,6 miljardia ihmistä. Hekin ajattelevat näitä asioita. Miksi juuri sinun ajatuksesi näiden kaikkien joukosta tavoittaisi totuuden? Ja jos ei tavoita, mitä hyötyä on tämmöiseen uskoa - vain siksi, että haluaisi uskoa?

Aikanaan oli epäjumalankuvia. Kivisiä tai puisia patsaita - ihmistekoisia, kuinkas muuten. Näitä puettiin, syötettiin ja vietiin nukkumaan. Kumarrettiin, palvottiin ja kunnioitettiin. Israelin profeetta Jesajan kirjassa (luku 44) tätä havainnollistetaan:

"Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään. Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. ... Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa. Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!" Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: - Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani! "


Näin se on mennyt. Tuolle on helppo hymyillä - ovatpa yksinkertaisia ihmisiä. Eroaako tämänpäivän moderni ihminen lopulta näistä patsaiden veistäjistä kovinkaan paljon? Moni rakentaa j/Jumalansa mielikuvissaan juuri näin: työkaluinaan toivomuksensa hän "veistää" itselleen semmoisen mielikuvitusjumalan jollaiseen haluaa uskoa. Kun pahat päivät tulevat, ketä muutakaan hän rukoilee ja huutaa avuksi, kuin tätä omaa luomustaan.

Jesaja jatkaa:
"Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua. Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: - Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?"


Jos haluamme uskollamme tavoittaa sen mikä on totta, eikö meillä täytyisi olla jokin omia mieltymyksiämme luotettavampi tietolähde uskomme kohteesta? Vai jatkammeko mieluummin näiden puupölkkyjen, puupäidemme tuotosten kumartamista?

tiistai 15. toukokuuta 2007

Elämän tarkoituksesta

Olen tuuminut, että meillä on tämä elämä aikaa selvitellä miksi olemme täällä. Kukaan ei tiedä kuinka paljon tuota elämää on enää jäljellä. Oletkos sinä, tätä lukemaan eksynyt surffailija, koskaan pohdiksellut mikä on elämäsi tarkoitus?

Minä ajattelin etsiä ja löytää sen, mikä on totta, ja sitten tehdä johtopäätökset tämän mukaan.

Minulle kävi niin, että maailmankaikkauden Luoja, tämän suuren näytelmän Kirjoittaja löysikin minut. "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan." (Jaak.4:5). Minut hän sai kiinni, ja on nyt sinunkin kannoillasi. Hän nimittäin "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1.Tim.2:4).

Tuntemaan totuuden? Mikä on totuus? Tämän maapallon pinnalla on kävellyt mies, joka sanoi olevansa totuus. Hän, Jeesus sanoi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh.14:6). Juuri tästä syystä Kaikkivaltias Jumala, Isä, tahtoo että tulisimme tuntemaan Jeesuksen.

Kuinka hänet voi tuntea, hänhän eli 2000 vuotta sitten? Silminnäkijäkertomukset hänen teoistaan ja sanoistaan voisivat olla kova sana. Se meillä on Raamatussa. Esim. Luukas kirjoittaa, että "sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita, olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen jotta oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu." (Luuk.1:2-4). Jeesuksen teloituksessa paikalla ollut Johannes kirjoittaa: "Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta." (Joh.19:35). Narnia-sarjan kirjoittanut kirjallisuuden professori C.S. Lewis - entinen älykköateisti, josta tuli kristitty - sanoi tuntevansa myytit kuin omat taskunsa ja että Raamattu on kaikkea muuta kuin myytti.

Mitä Raamattu sitten opettaa? Siihen suosittelen tutustumaan itse, alkaen Uudesta testamentista, esim. Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista. Kirjoitanpa kuitenkin lyhyesti tiivistelmän siitä minkä minä arvioin keskeisimmäksi.

Jumala loi maailman. Ihmiset, sinutkin, hän loi omaksi kuvakseen! Sitten katsoi kaikkea luomaansa ja totesi että se on sangen hyvää. (1.Moos.1:31).

Sitten ihminen lankesi syntiin ja turmeli Jumalan luomistyön. Hän, sinä ja minä, emme suostuneet sille paikalle, jonka Jumala oli meille tarkoittanut. (1.Moos.3). Siksi maailmassa on kärsimystä, siksi sinäkin olet joskus rauhaton, onneton ja epätoivoinen. Me olemme itse syypäitä tähän. Olemme kaikki tehneet syntiä ja siten Jumalan kirkkautta vailla. (Room.3:23). Emme voi mitenkään puolustaa itseämme. "Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. -- Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä." (Room.2:1-5) .

Jumala tuomitsee vääryyden, hänestä ei ole ok, että vahvempi sortaa heikompaa. Paha tulee saamaan palkkansa, me kaikki sen ansaitsemme, synnin palkan, joka on kuolema, kadotus, iankaikkinen ero Jumalasta. (Room.6:23).

Mutta, kuten sanottu, Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat", siksi Jeesus tuli maailmaan. Hän otti tuon synnin palkan kantaakseen ja kuoli meidän puolestamme. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room.6:23), me saamme hänen "armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi" (Room.3:24). "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. "(Room.8:1).

Raamattu kertoo myös, että koska Jeesus kuoli syyttömänä, kuolema ei voinut pitää häntä vallassaan ja hän nousi kuolleista. "Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan" (Ap.t.2:24).

Niinpä. Hän elää ja toimii vieläkin. Moni tuntee hänet - he kertovat siitä esimerkiksi täällä. Sinäkin voit tuntea tuon persoonista suurimman. Miksi enää pakenisit?

maanantai 14. toukokuuta 2007

Tästä lähtee

Oma blogini.

Avausviesti.
Lyhyestä virsi kaunis. Haastattelenpa vaikka itseäni lyhyesti.

K: Mistä aion tulevaisuudessa kirjoittaa?

V: Erinäisistä asioista, taivaan ja maan väliltä. Voi olla, että saattaa jossain vaiheessa painottua tuonne taivaspuolelle. Elämäntarkoituksesta, what if God was one of us ... you know..? Oikeasta ja väärästä. Ehkä joskus lääketieteestäkin. Ehkä joskus jostain ihan muustakin.


K: Miksi tätä blogia kannattaisi tulla jatkossa lukemaan?

V: Siksi, etten aivan tyhjänpäiväisestä aio (jatkossa) (usein) (tarkoituksella) kirjoittaa. Jos kirjoitan, asiaakin minulla varmaan silloin on.


K: Aionko jatkossakin sortua näin keinotekoiseen blogin rakenteeseen?

V: Tuskinpa. Never say never, however. Puolustuksekseni sanon, että kello on jo turhan paljon.