Aika ajoin ajatukseni eksyvät pikavauhtia raapaisemaan kovin syvällisiä aiheita. Tämä kyseinen ajatuskulku toistuu melko samanlaisena. Äsken niin kävi suihkussa. Yritänpä seuraavaksi lyhykäisesti hahmotella tätä ajatuskulkua.
Yleensä tavalla tai toisella päädyn aluksi pohtimaan, että onkohan se Jumala vai eikö ole. Tästä ajatukseni rientää universumin alkuun - miten kaikki on saanut syntynsä? Äärettömän tiheä ainekeskittymä, singulariteetti, sen laajeneminen, alkuräjähdys ja ajan alkaminen - siitäkö kaikki alkoi? Vaan mistä syntyi tuo "alkumöykky" joka sitten päätti räjähtää? Tai, kuinka se on voinut olla olemassa ikuisesti?
Menikö se sittenkin niin, että alussa Jumala loi... alkuräjähdyksen kautta tai jotenkin muuten? Tämä selittäisi mistä universumi olisi voinut saada alkunsa. Ajatuskulkuni kiirehtii kuitenkin kysymään mistä Jumala putkahti, tai kuinka Hän on voinut olla ikuisesti olemassa?
Selittämätön maailmankaikkeus, selittämätön Jumala - valitse niistä! tuumin, kun jo ehdin mielessäni kysymään miksi ylipäätään on mitään? Se, ettei olisi, olisi jollain tapaa loogisinta. Kun nyt kuitenkin tässä olen ja näitä mietin, jotain on .
Tässä vaiheessa pääni ja ajatukseni menee umpisolmuun.
Kunhan siitä tokenen, etenen oivaltamaan, että tässä maailmankaikkeudessa on jotain perin kummallista ja ihmeellistä. Jo olemassaolo todistaa sen.
Jokin sisälläni tuntuu hymyilevän, lymyilevänkin? Täällä taas, saman ajatusketjun päässä. Palaan siihen mistä lähdin.
Kyllä, kyllä Jumala on. Siihen päädyn, ja kiitän Häntä siitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti