Lähteiden luotettavuudesta

Johdanto

Kirjoituksissani (esim. täällä) olen aiemmin moittinut inhimillistä taipumusta rakentaa oma jumalansa omien toiveiden ja mieltymysten mukaiseksi pysähtymättä lainkaan pohtimaan sitä, voisiko se olla totta. Olen peräänkuuluttanut Jumalasta jotain luotettavampaa tietolähdettä.

Olen ajatellut, että jos nyt kerran on Jumala, joka on meidät luonut, hän on saattanut ilmoittaa itsensä. Niin, ei välttämättä - voi ajatella, ettei hän sitä ole tehnyt, mutta silloin emme todellakaan voi varmasti tietää hänestä mitään. Eipä taitaisi olla niin väliksikään - jos hän ei ole tippaakaan kiinnostunut meistä, olisiko meilläkään syytä olla kiinnostuneita hänestä? Kuitenkin se, että tämän universumin luonut mahtava olento tahtoisi olla tekemisissä ihmisen kanssa - se on minusta niin huima mahdollisuus eikä minusta lopulta aivan epäuskottavakaan, että se kannattaa ottaa vakavasti. Jos tälle mahdollisuudelle uhraa vakavan pohdinnan, ei voi hävitä mitään, mutta voi voittaa kaiken. Se vasta mahtaisikin harmittaa, jos tämä mahdollisuus menisi ohitse vain siksi, ettei koskaan viitsinyt kunnolla ajatella koko asiaa.

Niin - minä uskon, että Jumala on Raamatussa puhunut ja ilmoittanut itsensä. Aikomukseni on tätä aihetta myöhemminkin käsitellä ja pohdiskella miksi uskon ilmoituksen olevan juuri Raamattu eikä esim. Koraani, mutta kun koko kakkua en kykene kerralla haukkaamaan, aloitan palasesta, nimittäin evankeliumeiden luotettavuudesta.

Kysymys Uuden testamentin luotettavuudesta on tärkeä siksi, että näiden kirjoitusten kautta tunnemme kristinuskon keskushenkilön, Jeesuksen. Eräs satanisti, jonka kanssa keskustelin väitti kirkon muuttaneen Raamatun sisällön keskiajalla. Myös islamin mukaan Raamattu on väärennetty, ja suosittu Brownin Da Vinci -koodi sekoitti mukaansatempaavan taitavasti faktaa ja fiktiota tästäkin aihepiiristä. Nämä väitteet ovat vakavia, ja jos ne pitäisivät paikkansa arvioisin kristinuskon totuudellisuuden nopeasti uudelleen. Vakavien väitteiden tueksi on tapana esittää todistusaineistoa. Tällä satanistilla ei ollut. Hän pysyi vahvana uskossaan huolimatta tosiasioista.

Evankeliumeiden ajoituksesta

Modernit tutkijat ajoittavat evankeliumit seuraavasti: Matteus 85-90 (jKr), Markus n. 65, Luukas 80-85 sekä Johannes n. 90-100. Perusteita aiemmalle ajoituksellekin on, mm. arvostettu Uuden testamentin tuntija F.F.Bruce (1) ajoittaa Luukkaan kirjoitetuksi 60-70 luvuilla ja Matteuksenkin pian vuoden 70 jälkeen. Vaikka nämä myöhäisemmätkin ajoitukset pitäisivät paikkaansa, niiden kirjoituksen aikaan oli elossa ihmisiä, jotka elivät myös Jeesuksen aikaan ja muistivat Jeesuksen sanoja ja tekoja (2). Historiallisesta näkökulmasta tämä on arvokasta ja rohkaisevaa.

Mikä todistaa tästä aikaisesta olemassaolosta? Moni asia. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa pakanallinen tai sekulaari tekstikokoelma, sen aitous hyväksyttäisiin epäilyksettä. Yksi todiste on kreikankielisten käsikirjoitusten suuri määrä: kokonaisia UT:ta tai sen osia on löydetty yli 5000. Näistä erityisen merkittäviä ovat mm. Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus, jotka ovat 300-luvun alkupuoliskolta, ja sisältävät koko Uuden testamentin (3).

UT verrattuna muut antiikin kirjoitukset

Tämä asettuu perspektiiviin, kun verrataan tilannetta muihin antiikin kirjoituksiin: esim. Caesarin "Gallian sota" on kirjoitettu 58-50 eKr. ja säilyneitä käsikirjoituksia on n. kymmenen, vanhin näistä 800-vuotta Caesarin päivien jälkeen (3). Tacituksen "Annaalien" tilanne on samankaltainen: kirjoitettu n. 100 jKr., varhaisimmat kopiot 800-1000 -luvuilta (4), vanhoja kopioita kymmenkunta. Thucydidesin historian teos on kirjoitettu 460-400 eKr. kopioita 8, aikaisin vuodelta 900 jKr. Herodotuksen historian laita on samalainen, kirjoitettu 488-428 eKr (4). Kukaan klassinen tutkija ei silti kiistä Herodotuksen tai Thucydidesin aitoutta siksi, että väli originaalin ja aikaisimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on 1300 vuotta!

Kuten olemme voineet laskea, vastaava aikaero evankeliumeiden suhteen on omaa luokkaansa. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että on säilynyt merkittäviä papyrysfragmentteja 100-200 -luvulta sekä vuoteen 130 jKr. ajoitettu Johanneksen evankeliumin luvun 18 jakeet 31-33 sekä 37 sisältävä fragmentti (4). Tämä viimeksi mainittu on viimeimmäksi (90-100jKr.) kirjoitetusta evankeliumista, ja ilmeisesti teksti on ollut kiertämässä Egyptiä jo 30-40 vuotta kirjoittamisensa jälkeen (fragmentti nimittäin löytyi Egyptistä).

Raamattusitaatit muissa aikaisissa teksteissä

Edelleen, Uuden testamentin tekstejä siteerataan varhaisissa kirjeissä, kuten Barnabaan kirjeessä (n.100jKr.) Klemensin kirjeessä (n.96jKr.), Ignatiuksen kirjeessä (n.115jKr.), Polykarpoksen kirjeessä filippiläisille (n.120jKr.) sekä lukuisissa 200-luvulla kirjoitetussa kirjeissä (5).

Johtopäätös

Sir Frederic G. Kenyon (6), arvostettu antiikin kielten tutkija ja British Museumin pitkäaikainen johtaja on todennut: "Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna."

Näin ollen meillä on mielestäni hyvät perusteet pitää käytössämme olevaa Uutta testamenttia oleellisesti sellaisena, kuin se aikanaan on kirjoitettu. Näin ollen uskon, että tältä osin meillä on järkevät syyt pitää sen kertomuksia Jeesuksen sanoista ja teoista luotettavina.


Lähteet:
1 Wikipedia (englanninkielinen, hakusana F.F.Bruce). Koska itse en ole ammattilainen Raamatuntutkimuksessa, nojaan tässä tähän arvostettuun tutkijaan ja erityisesti hänen teokseensa "The New Testament Documents: Are they reliable?" joka löytyy internetversiona täältä
2 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II
3 ks.ed.
4 ks.ed.
5 ks.ed.
6 Wikipedia (englanninkielinen, hakusanana nimi)
7 F.F.Bruce: The New Testament Documents: Are they reliable? chapter II