Mihin sinä uskot? Miksi? Onko mitään syytä uskoa, että uskomuksesi pitää yhtä todellisuuden kanssa?
Tänä päivänä moni rakentelee oman jumalansa ikäänkuin supermarketista ostetuista palasista. "Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en niinkuin kirkko opettaa". "Minun j/Jumalani päästää kaikki taivaaseen".
Mistä tiedät? Oletko omissa pohdinnoissasi päätynyt tähän? Maailmassa on n. 6,6 miljardia ihmistä. Hekin ajattelevat näitä asioita. Miksi juuri sinun ajatuksesi näiden kaikkien joukosta tavoittaisi totuuden? Ja jos ei tavoita, mitä hyötyä on tämmöiseen uskoa - vain siksi, että haluaisi uskoa?
Aikanaan oli epäjumalankuvia. Kivisiä tai puisia patsaita - ihmistekoisia, kuinkas muuten. Näitä puettiin, syötettiin ja vietiin nukkumaan. Kumarrettiin, palvottiin ja kunnioitettiin. Israelin profeetta Jesajan kirjassa (luku 44) tätä havainnollistetaan:
"Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään. Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. ... Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa. Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!" Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: - Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani! "
Näin se on mennyt. Tuolle on helppo hymyillä - ovatpa yksinkertaisia ihmisiä. Eroaako tämänpäivän moderni ihminen lopulta näistä patsaiden veistäjistä kovinkaan paljon? Moni rakentaa j/Jumalansa mielikuvissaan juuri näin: työkaluinaan toivomuksensa hän "veistää" itselleen semmoisen mielikuvitusjumalan jollaiseen haluaa uskoa. Kun pahat päivät tulevat, ketä muutakaan hän rukoilee ja huutaa avuksi, kuin tätä omaa luomustaan.
Jesaja jatkaa:
"Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua. Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: - Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?"
Jos haluamme uskollamme tavoittaa sen mikä on totta, eikö meillä täytyisi olla jokin omia mieltymyksiämme luotettavampi tietolähde uskomme kohteesta? Vai jatkammeko mieluummin näiden puupölkkyjen, puupäidemme tuotosten kumartamista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti