Jos Jumalaa ei ole, mikä on ihminen?

Olen joskus spekuloinut ateistisilla uskomuksilla ja pohdiskellut niiden seurauksia. Otetaan tähän kirjoitukseen se olettamus, ettei Jumalaa ole lähtökohdaksi. Sivutetaan huolettomasti se, miten maailma syntyi tyhjästä ilman syytä, ja kuinka pelkkä sattuma sai aikaiseksi niinkin suunnitelmallisen kokonaisuuden kuin ihminen.

Oletko ajatellut mitä ihminen näistä lähtökohdista on? Pääasiassa happea, hiiltä, vetyä, typpeä, kalsiumia ja fosforia, ja lisäksi löytyy pieniä, mutta merkittäviä määriä natriumia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, alumiinia, kromia, piitä, rubidiumia, litiumia, arseenia, fluoria, bromia, jodia, seleeniä, booria, bariumia ja strontiumia (ja jos mennään huikeisiin tarkkuuksiin, niin ilmeisesti myös lähes kaikkia muitakin luonnon alkuaineita).

Noh, alkuaineita on luonto pullollaan. Mitä erikoista ihmisessä on kalliolla kasvavaan mäntyyn verrattuna?

Tietoisuus, persoona, ajatukset ehkä? Mutta mitä ne ovatkaan? Sähköimpulsseja ja yllämainittujen aineiden kemiallista leikkiä yksin ja yhdisteissään. Totesimme jo, että aineet olivat osa luontoa, ja sähkö on vain seurausta näiden ominaisuuksista ja keskinäisistä vuorovaikutussuhteista - ei mitään sen mystisempää. Ajattelumme, tietoisuutemme ja persoonamme koostuvat kaikki todellisuudessa pelkästä sähköstä ja ionien leikistä.

Mitä seurauksia tällä lähtökohdalla ja tällä johtopäätöksellä onkaan? Onko olemassa perusteita objektiiviselle ihmisarvolle? Onko mitään kaikkia velvoittavaa moraalilakia? Entä järki ja logiikka - voimmeko luottaa niihinkään, kun kerran se mitä luulemme omaksi ajatteluksemme on vain luonnonlakien määrämillä raiteilla kulkevien sähkökemiallisten prosessien aikaansaamaa tunnetta siitä, että itse muka päättelisimme jotain? Palailen näihin teemoihin tarkemmin tulevaisuudessa - jos Luoja suo ja me elämme.