Eilen illalla pohdiskelin mitä tai mikä ihminen on materialistisista lähtökohdista. Läjä alkuaineita. Tietoisuus, persoona, ajatukset sähköimpulsseja ja ko. aineiden kemiallista leikkiä yksin ja yhdisteissään. Kaikki huiman sattuman tuotosta. Olennaisesti samaa kuin kasa soraa tai ämpärillinen lihaa.
Onko tarpeen aukikirjoittaa arvojen ja etiikan kohtaloa, se kun on melko itsestään selvää. Ollakseen objektiviisia eli kaikkia sitovia arvot edellyttävät absoluuttista mittapuuta, standardia, johon vertaamalla hyvä erotetaan pahasta ja arvokas arvottomasta. Tämä standardi taas edellyttää suvereenia asettajaa, Jumalaa, koska muuten arvot ovat subjektiivisia eli pelkästään mielipiteitä. Suuret ajattelijat Kantista Nietzscheen ovat tästä liikuttavan yksimielisiä, vaikka päätyvätkin lopulta kovin erilaisille ajatuspoluille.
En väitä, että ateistit olisivat moraalittomia tai pahoja ihmisiä. Kummastelen vain sitä, kuinka moni heistä esittää moraalisia kannanottoja ikäänkuin luullen olevansa oikeassa. Melkein kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että murhaaminen on väärin. Entä jos kysymme, miksi? Miksi se on väärin?
Siksikö, että siinä joutuu toinen ihminen kärsimään ja kuolemaan? Miksi kuitenkaan välittäisimme toisesta ihmisestä - hänhän on vain sattuman tuotosta, alkuainerypäs ja sähköimpulsseja? Ethän suhtaudu tällaisella hupsulla tunteilulla jauhelihapakettiinkaan, josta teet ruokaa.
Siksikö, ettei yhteiskunta tai lajimme selviydy, jos vain tapamme toisiamme? Niin, voi olla ettei selviydy, mutta miksi sen pitäisi selvityä?
Niin niin, on luonnollista haluta ja toivoa omaa ja lajinsa etua, sehän on se eloonjäämisvietti. Mutta nämä vietit, halumme ja toiveemme - pelkkiä mielipiteitä, pelkkiä sähkökemiallisia reaktioita. Millä perusteella sinun mielipiteesi on parempi, oikeampi ja arvokkaampi, kuin sen toisen? Hänen mielestään hän saa murhata silloin kun se häntä hyödyttää. Mielipide vastaan mielipide. Makuasia. Milläpä päätät, että toinen on oikea ja toinen väärä? Emmehän me suhtaudu makumieltymyksiimmekään tällaisella kiihkolla - emme vaahtoa siitä, että joku syö fetajuustoa, vaikkemme itse siitä pidäkään.
Ihmisarvo ja moraali joutuu suhteellisuuden suolle, jos Jumalaa ei ole. Voit esittää mielipiteitäsi, mutta ovatko ne silloin mitään kummempaa kuin mielipiteitä? Toisillakin on johdomukaisesti samanlainen oikeus mielipiteisiinsä, vai rohkenetko väittää, että sinulla on jotenkin oikeammat mielipiteet kuin muilla? Jos rohkenetkin, niin voi rohjeta se murhaajakakin, tai se eläinrääkkääjä, tai joku namusetä. He eivät enää ole väärässä tai pahoja. He ovat vain eri mieltä kanssasi. Suvaitsetko sitä?
Näin siis, jos Jumalaa ei ole. Entä, jos onkin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti