Satunnainen havainto

Vihreän huoneemme ikkunasta näkyy alla menevä pyörätie. Satuin tänään ikkunan ääreen hetkeksi seurailemaan, kun joku satunnainen nuori naispuolinen kulkija siemaili kävellessään juomaansa tölkistä. Sitten hän pysähtyi ja kallisti tölkkiä viimeisetkin pisarat saadakseen.

Sattumoisin juuri sillä kohtaa, jolla hän pysähtyy, on pyörätien toisessa laidassa roskis - välimatka maksimissaan kolme metriä. Mitä tekeekään lyhyen tarinamme päähenkikö? Kierrättääkö hän? Vai päätyykö hän ehkä sittenkin laittamaan tölkin roskikseen? Jännitys tiivistyy...

Limu tai siideri näyttää selvästi maistuneen. Hän ottaa askeleen, ottaa toisen...
Hän heittää tölkkinsä luontoon ja jatkaa tyytyväisenä matkaansa.
Siellä se nyt lojuu. Kuuden metrin päässä roskiksesta.

Kuvaakohan tällainen välinpitämätön ja - ah! - niin avarakatseinen toiminta jotenkin syvemminkin ihmisluontoa?