Patriarkka Abraham

Suuri kertomus jatkuu. Abram-niminen paimentolainen saa jossain, ehkäpä nykyisen Syyrian ja Turkin rajan tuntumassa kumman sanoman. "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1)

Maan ja kansan ehkä vielä ymmärtäisi, mutta mitä on on mahtanut Abram miettiä, kun saa kuulla, että hänessä tulee tulee siunatuksi koko maailma? Tätä hän sai tuumia hyvän aikaa, ja ehkäpä se oli epäilys, joka alkoi hiipiä puseroon: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Jumala vastasi hänelle kirkkaassa itämaan yössä: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea. Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." (2) Raamattu kertoo, että "Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi". Näinpä pelastus uskosta, eikä teoista on esillä jo Raamatun ensi lehdiltä alkaen! (3)

Tätä uskoa koeteltiin rajulla tavalla. Abramista oli tullut Abraham (4), hänestä oli tullut isä vanhoilla päivillään ja hän saa käsittämättömän käskyn: mene Morian vuorelle ja uhraa poikasi - uhraa lapsi, johon lupaukset viittaavat. (5) Nuori Iisak'kin ilmeisesti alistunut kohtaloonsa - liekö molemmat uskoivat, että Jumala voi herättää kuolleetkin? Joko täällä, alkulehdillä, uskotaan ylösnousemukseenkin, niinkuin Heprealaiskirje tulkitsee? (6)

Abraham ei kieltänyt Jumalalta ainoaa poikaansa. Hän sai pitää poikansa, Iisak vapautettiin, ja oinas uhrattiin tämän sijasta. (7)

Erään tradition ja teorian mukaan Moria tunnettiin myöhemmin nimellä Golgata (8). Oli tuon seikan suhteen niin tai näin mitä muuta tämä kertomus on kuin esikuva siitä, mitä tuleman piti?

Jumala ei kieltänyt meiltä ainoaa Poikaansa. Hän antoi Poikansa. Iisak, sinut ja minut vapautettiin, kun Jeesus uhrattiin meidän sijastamme. (9)

Tähän oli vielä aikaa ja Jumala toisti lupauksensa: "sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä". Näin jo alusta lähtien Vanha testamentti ikäänkuin pitää sisällään Uuden testamentin. Aiemmin huomasimme, kuinka Kristus on läsnä Raamatun ensimmäisessä sanassa. Huomasimme kuinka lankeemusta seurasi lupaus käärmeen pään murskaajasta. Nyt Abraham on saarnannut meille uskonvanhurskaudesta, ylösnousemususkosta ja antanut esikuvan Golgatan tapahtumista.

Näin siksi, ettemme vähällä usko. Tuo uskon vanhurskaus oli Abrahamin ja on meidän ainoa toivomme. Aabraham sai myös oppia Jumalan ja ihmisen välisen liiton laadusta. Itämaan tavan mukaan uhrieläimet halkaistiin, ja sopimuksen osapuolet kulkivat halkaistujen eläimien välistä. Tällä tavalla ikäänkuin sanottiin, että ellen sopimusta pidä, käyköön minulle niinkuin näille halkaistuille eläimille. Aabraham ei kulkenut, mutta hän todisti kun Jumalan tuli kulki uhrieläinten välistä (10). Näin Aabrahamin ja Jumalan välinen liitto oli yksipuolinen.

Ja näin se on vieläkin: meistä ei ole osuuttamme tekemään Taivaspaikan tavoittelussa. Maailmassa on lopulta vain kaksi uskontoa: tekojen uskonto, jossa yritetään itse, kerätään ansioita ja suoritetaan sitä ja tätä. Toinen on tämä, mitä Raamattu opettaa: armo. Paikka Taivaassa ei ole vähimmässäkään määrin meidän ansiotamme. Jumalan oman, yksipuolisen toiminnan seurauksena tämä armon siunaus on kaikkien kansojen ulottuvilla. Aabrahamin tavoin usko, ei teot, luetaan vanhurskaudeksemme. Uskon kohde, ristin mies - puolestamme uhrattu.




1. 1.Moos. 12:1-3
2. 1.Moos. 15:2, 5
3 1.Moos 15:6, vrt. mm. Room.4:3, Gal. 3:6, Jaak.2:23
4 Abram tarkoitti "korkea isä", Aabraham taas muistuttaa heprean sanoja "kansojen paljouden isä"
5 1.Moos. 22:2
6 Hepr.11:17-19
7 1.Moos.22:12-13
8 http://en.wikipedia.org/wiki/Moriah
9 Jes. 53:5, 7, Joh.3:16
10 1.Moos.15:8-17